Turha väittää, ettei ehdi ylös, ulos ja lenkille

On niin kiire, niin kiire. Ja sitten ei jaksa, kun ei jaksa nousta sohvalta. Kissan viikset. Meistä yhä useampi tekee istuvaa työtä, joko jossain ohjaamossa, valvomossa, toimistossa tai tietokoneitten äärellä. Ihmisen runko on luotu liikkumaan eikä koskaan ole liian myöhäistä jatkaa iloista liikuntaa, vaikka korvien heiluttelua. Tärkeää, että keskeyttää staattisen lihasjännityksen ja tekee jotain muuta kehollaan. Mieli seuraa mukana.

Meillä etä- eli oman kielenkäyttömme (ja Jyrki J. Kasvin) mukaan lähityöläisillä ei arkiliikuntaa synny työpaikalle pyöräilystä ja koirattomilla välttämätön lenkittäjäkin puuttuu. Syyskauden alkaessa otin tavaksi kirjata samaan näkymään työtuntien kanssa omaa liikuntaharrastusta. Kovin helposti hupsahtaa päivä ilman jumppaa tai lenkkiä. Ja voi voi sentään, motkotin itselleni, se on vain lähtemisestä kiinni, ei ajasta.

Huomasin, että jo pelkkä itselle kirjaaminen tsemppaa. Ällistyy, että ei kääk, viimeksi kävin lenkillä maanantaina ja nyt on jo torstai. Eilen illalla luin tanskalaistutkimuksesta, jossa lihavia miehiä oli seurattu ja todettu, että puoli tuntia päivässä riittää painonpudotukseen. Toisessa jutussa kerrottiin, että luut vahvistuvat aika pienellä panoksella ja lyhyessä ajassa (liikuntaa 4 kertaa viikossa 2 kk ajan). Ajattelin, että siinä on myös selkeä tavoite taukojumppaan, istumatyön vastapainoon.

Juteltiin viikonavaus-hangoutissa, että perustetaanpas kannustuskerho meidän työporukalle. Ei mitään ryppyotsakilpailua vaan just sitä, että muistetaan toisillemme, että vois nousta välillä koneen äärestä. Keksitään erilaista liikuntaa. Hauskutusta. Työhyvinvointia ja työkykyä. Ajatuksetkin jalostuvat liikkumalla, joten tietotyö jopa nopeutuu, kun ei kökötä paikoillaan.

Siinäpä sitten kollega ehdotti HeiaHeiaa, suomalaista keksintöä, jolla liikuntaan sulautuu teknologiaa ja sosiaalista media. Palvelussa voi oman profiilin lisäksi perustaa ryhmiä ja meillä on nyt oma AVO-hankkeen liikkakerho.

Mobiileja seurantapalveluita on useita. Aiemmin esittelin tässä blogissa Endomondon. Myös Sports Tracker on monen suosima lenkkikaveri. En täällä korvessa ole perustanut noista träkkereistä, kun ne samaa reittiä lenkkeilevät osuu kohdalle ihan livenä eikä reittejä ole pilvin pimein.

Heia tracker toimi terävästi. Vaikka ollaan 3G:n rajamailla, piirsi kartan tarkasti (koska käyttää GPS:ää eli satelliittiyhteyttä). Yllätyin kolmesta asiasta: lenkin mitta oli 5,5 km, kun olin luullut summamutikalla sen olevan 5 km. Aikaa meni paljon vähemmän kuin (kellotonna) olin koskaan ajatellut (toki nuorena tuollainen lyhyt hujaus meni puolet nopeammin). Suurin ylläri oli lenkille osuvan nousun mitta 407 m. Sen kyllä tuntee hapenoton nousuna, mutta olisin veikannut vähemmän.

Asetin tavoitteeksi puoli tuntia hikiliikuntaa päivässä. Pyörälenkistä jäi vielä jumppaan 10 minuuttia. HeiaHeia näyttää havainnollisesti oman viikkotavoitteen edistymisen. Nolottaa ihan, miten vähän tosissaan aikaa menee. Selityksille ei jää suun vuoroa. Sillä on merkitystä, että kaveriporukka tietää tavoitteeni ja lempeä silmä valvoo.

Linda-Senja-Vesa-ytyä (oppi)kirjamaailmassa

Kansalaismedia järisytti journalismia. Kirjamaailmassa omakustanteet ovat toki olleet olemassa pitkään, mutta nyt on käsillä jokin uusi aika. Tässä useampi jännittävä esimerkki.

Linda Saukko-Rauta on tullut tunnetuksi kutkuttavista piirroksista, joissa opettajat riemuitsevat ja tuskailevat tietotekniikan ja nykyajan muiden hullutusten kanssa ja piirtäjä itse seikkailee arjen pienissä erikoisuuksissa. Myös visuaaliset muistiinpanot ovat Lindan erikoisalaa. Hän on tehnyt muiden täppäri-piirtäjien iloksi myös hienon opasvideon visuaalisten muistiinpanojen tekemisestä. Tänä kesänä Linda Saukko-Rauta julkaisi yhdeksän kuukauden omakohtaisten kokemusten herättämistä tuokiokuvista "Ei voi perua" -iBookin, jota eräs kommentoija suositteli kätilö-terveydenhoitajille oppikirjaksi (eikä syyttä, minäkin suosittelen, oh sitä tuskan hikeä...). Toteutusvälineenä oli iBooks Author (Lindan jakama linkkivinkki iBooks-oppaista). Sellainen aaninki, että saattaisi olla ensimmäinen iTunesista ladattava suomalainen sarjakuvakirja.

Tiesitkö, että Senja opettaa sinulle ruotsia? Huipputempaus, jonka juurista kirjoitin viime vuoden keväällä tässä blogissa pikkaisen, kyseessä siis ruotsin opiskelun riemastuttava somesovellus (joka voitti keväällä 2012 Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kilpailun Parasta parasta sarjan). Senja kertoo YouTubessa: Miten pyörii nollabudjetin kielikoulu. Nyt fröken Senja on laittanut hiivaa nettiin ja alustanut kerrassaan upean projektin, jonka tavoitteena on toimittaa parin vuoden aikana kertynyt oppiaineisto hyödylliseksi paketiksi, kekseliäästi kuvitetuksi e- ja paperikirjaksi.

Vaivaa ja työaikaa kuluu, joten leipomossa nousee nyt yleisön lämmittelyä kaipaava taikina eli yhteisörahoitushanke projektille. Meno näyttää jännältä, reilu kolmasosa keräysajasta kulunut ja yli kolmasosa tavoitesummasta koossa. Yhteisörahoitukseen voi osallistua dollarilla tai useammalla. Lahjoituksen suuruudesta riippuen saa erilaista hyvää palkkioksi. Järjestelmä toimii sulavasti: taikina kohoaa KickStarter-palvelussa, joka on yhteydessä Amazoniin. Jos rahoitus tulee kokoon, tavoitepäivänä lahjoittajien luottokortteja laskutetaan.

Laitoin paperikirjaan oikeuttavan summan likoon ja kannustan muitakin osallistumaan tähän ainutlaatuiseen projektiin. Tarvitsen ilman muuta ruotsin oppia, mutta vielä enemmän minua innosti osallistumaan koko toimintamuoto ja tyyli, jolla Senja kumppaneineen vetää hommaa. Jotain samaa henkeä, kuin 2000-luvun taitteessa Juliet Colon ja kumppaneiden alulle laittama ranskan opiskelun Maison de Quartier.

Senjan (ja muiden kielenopettajien, joista viroa opettava Samu oli edelläkävijä) tapaan Vesa opettaa sinulle sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa. Nyt Vesa (Linja-aho) on laittanut hihat heilumaan ja maanitellut hurjan joukon tuottamaan viikonlopussa lukion pitkän matematiikan oppikirjan.

Eikä tässä kaikki. Suunnannäyttäjiä ja kokeilijoita riittää. Yhtenä heistä enoni Asko Korpela, joka toimitti jo pari vuotta sitten kääntämänsä teoksen Amazoniin Kindle-myyntiin (ja vielä parempaa, rakenteli lukijan kanssa keskustelevan filosofian kirjan nettisivuille, mitä ideaa sopisi soveltaa myös koulujen reaaliaineiden kirjoihin). Näitä esimerkkejä katsellessa nousee mieleen, että kirjan tulevaisuus on monenlainen. Lukijat testaavat laadun ja tarpeen. Varmasti edelleen on kysyntää kustannustoimitetuille kirjoille kuten ammattijournalistien laadukkaille jutuille. Minäkin harkitsen, että menen jonottamaan syksyn uutuuskirjaa yömyyntiin, kun satun olemaan sopivasti hollilla ja kovasti fanitan paperikirjoja ja tätä suurta kirjailijaa.

Pientä askartelukivaa: Beeclip / EDIT: palvelu lakkautetaan

EDIT 9.8.12 tätäkin some on. Juuri tuli tieto siitä, että tämä palvelu lakkautetaan. Toivon mukaan koodi on käynyt kaupaksi ja ilmaantuu jossakin muodossa. Toimiva systeemi. Omat tuotokset sai heti tekohetkellä ladattua omalle koneelle ja lakkautusuutisessa vielä muistutetaan tästä mahdollisuudesta.

Kuvien ja tekstien kanssa askartelu on hauskaa. Ilmeisesti erityisen hauskana asiaa pitävät naispuoliset pienestä pitäen. Beeclip ja Beeclip EDU ovat pieniä näppäriä digiaskastelupalveluita, joissa käyttäjä voi rakennella kuvakirjoja, portfolioita, kuvakoosteita käyttäen valokuvia, piirroksia, videoita ja palvelun tarjoamia lisäkkeitä.

Klikkaa kuvaa, näet käyttöliittymän suurempana.

Käyttö on helppoa. Kokeilemaan pääsee ilman kirjautumista. Palvelussa on mahdollista kutsua kavereita puuhailemaan saman kuvakoosteen kanssa. Askartelun tuloksia voi jakaa ja upottaa. Huonona puolena se, ettei teksturi tunne ääkkösiä, mistä voisi laittaa palvelun ylläpitoon palautetta (somepalveluissa kannattaa aina valittamisen sijaan tai ohessa olla yhteydessä palvelun tarjoajaan EDIT: lähetin asiasta palautetta). Beeclip on vasta beta-vaiheessa. Peruspalvelun luvataan säilyvän maksuttomana.

EDIT: Olipa nopea vastaus, kun kysyin ääkkösten perään. Lupasivat lisätä, jos saavat riittävästi kansainvälistä kiinnostusta. Nyt vaan muutkin, ketkä kiinnostutte Beeclipistä, ääkkösiä toivomaan.

Pienyrittäjiä some-sumutetaan

Kohtasin äsken pienen henkilöyrityksen nettisivun, jossa oli kivat somepainonapit Facebookiin ja Twitteriin. Mutta voi sentään, ne eivät johtaneet yrityksen aktiivisille somesivustoille kyseisiin palveluihin vaan maanitelivat minua suosittelemaan kyseistä yritystä mainittujen palveluiden henkilökohtaisessa viestivirrassani.

Yrittäjätoverit! Olen itsekin pieni pienyrittäjä ja kuvittelen olevani myös pieni someasiaintuntija. Jotain haaveilen myös ymmärtäväni ihmisen oppimisprosesseja ja käyttäytymistä. Edellä kuvattu verkkosivutoiminto on saattanut maksaa yrittäjälle pitkän sentin (onko idioottimaisempaa lokalisointia pitkälle pennille häh?).

Tuore tyyppi tulee firman verkkosivuille, siis niille ylläpitojärjestelmän perinteisille portaali- tms. sivuille, joilta löytyy tyypillisesti Ajankohtaista, Palvelut ja Yhteystiedot yms. alisivuja. Hän bongaa leiskasta (layout, sivuston asetelman rakenne, visuaalinen ilme painikkeineen) some-nappuloita, tuttuja kuvakkeita, kuten Facebookin siniruutu ja F ja Twitterin turkoosilla valkoinen liverryslintu. Hän klikkaa ja ensiolettamana some-orientoituneella on kontaktoida firman kanssa mainituissa palveluissa.

Tapasin juuri pienyrittäjän sivuston, jossa edellä kuvattu aktiviteetti johti minut suosittelemaan kyseistä yritystä ja sen staattisia verkkosivuja omalla aikajanallani niin Facebookissa kuin Twitterissä.

Ei näin. Jos tehdään linkkipainike sivuston leiskaan, niin sen pitää johtaa sivuston ylläpitäjän omille sivuille painonapin osoittamilla sivuilla. Somessa on ihan oma juttunsa sitten sellaiselle yleiselle aktiviteetille kuin JAA. Ihan kaikkea julkaistua sisältöä voi tarjota muille jaettavaksi ihan mille vaan somepalvelusivustolle. Mutta jakaminen ja kontaktointi ovat selkeästi eri asia. Jakaessani minä suosittelen koko some-tuttavakunnalleni. Kontaktoidessani otan sinut, sinut yksittäisenä oliona, tuohon tuttavakuntaani.

Monille elämässään yltäkylläisen kiireisille pienyrittäjille, joilla tiedotusosasto on = yrittäjä itse ei ole mahdollisuuksia hallita näitä kulttuureja. Saattaa kuulostaa rahanarvoiselta palvelulta, kun joku lupaa luoda painonappeja sinne ja tänne ja jopa omat Facebook-sivut. Joista huimin kuulemani maksoi 5-numeroisen summan (eikä siinä vaiheessa oheispalveluillakaan pystynyt someasioita tunteva kuvittelemaan muuta kuin kusetusta).

Sosiaalinen media on hyvä toripaikka. Tuotteitansa saa tarjolle ja kaupaksi, suhteita luodaan. Mutta somea ei voi ostaa kaupasta. Jokainen yhteys luodaan joko suoran tai kaverin kautta tuntemisen kautta. Minä en suosittele tuntematonta. Kun ensi kertaa menen yrityksen sivuille, kun ensi kertaa klikkaan siellä FB- tai Twitter-linkkiä, en todellakaan ole valmis suosittelemaan. Mutta jos firman somehabitus on hyvä ja todella toimiva, olen hyvinkin valmis jakamaan firman FB-sitvut ja Twitter-profiilin kavereilleni. Ei näitä mielikuvilla hoidella.

Dropbox ja tietoturva

Dropbox on suosittu tiedostojen verkkotallentamisen ja jakamisen palvelu, jolla voi myös kätevästi synkronoida tiedostoja useiden laitteiden kesken. Verkostomaisessa yhteistyössä Dropboxin kaltaiset apulaiset ovat tärkeitä. Työ sujuvoituu. Kaikilla on jakamisen kautta pääsy tuoreisiin tiedostoversioihin.

Helsingin Sanomat uutisoi tänä aamuna, että Dropboxin käyttäjätileille on äskettäin murtauduttu ja käyttäjätunnuksina toimineitä sähköpostiosoitteita on myös päätynyt roskapostittajien listoille.

Dropboxin verkkopalvelussa pääsee tarkastelemaan oman tilinsä viimeaikaista toimintaa: mitä laitteita tiliin on linkitetty. Linkitykset voi purkaa samassa näkymässä, mikä on tärkeä ominaisuus esimerkiksi silloin, jos laite hukkuu tai varastetaan. Samassa näkymässä on myös tieto siitä, millä selaimella ja milloin on verkkopalvelussa käyty. Samalla Security-sivulla voi myös vaihtaa salasanan, joka on vähintään nyt ajankohtaista. Verkkopalveluiden salasana tulisi muutenkin vaihtaa aina silloin tällöin, eikä se saa koskaan olla sama, kuin samalle käyttäjätunnukselle jossain muussa palvelussa, jottei murtautumistapauksissa samoilla tunnuksilla saada auki muita palveluita.

Dropboxin lisäksi vastaavia tiedostojen pilvitallennuksen ja laitesynkronoinnin palveluita on useita, mm. Sugar Sync, Box, Google Drive, Microsoft SkyDrive. Tietoturva on tärkeä aina, olivatpa tiedostot missä tahansa.

Ja kun nyt tuli puheeksi, niin alla mobiilikäyttöön painottuva opastus Dropboxin käyttöön:

Dropboxille voi pystyttää virtuaalisen postiluukun, jolloin esimerkiksi opettaja voi antaa opiskelijoilleen postiluukun verkko-osoitteen sekä avainkoodin. Näin opiskelijat voivat käydä pudottamassa suuria tiedostoja opettajalle ilman, että heidän tarvitsee luoda itselleen Dropbox-tunnuksia. Suurten tiedostojen, kuten videoitten, lähettäminen sähköpostilla on ongelmallista, koska tiedostokoko on suuri.