Urakalla paahdettu toukotöitä. Niitä on kansliaosastolla ennen lopullista kirmaamista suurin piirtein vuori. Aamulla arvioin verkkokurssilaisia. Muutamia hyvinkin ilahduttavia portfolion ja verkkokokeiden tekijöitä, mutta varastossa myös roimasti ajatuksia lukion verkko-opetuksen kehittämiseen. Vaikka oikein ei jaksa ajatella...
Ja sitten tuo kiitos, 150 äänestäjää tällä blogilla, olen unihymyinen!
Aiemmin ällistelin blogini pääsyä Digitodayn järjestämään Blogit kunniaan -skabaan.
Uutisointi iltaisesta palkintojen jaosta. Ammatti/teknologia-sarjan tulokset alla (2253 äänestäjää kaikkiaan, harrasteblogit keräsivät eniten saalista). Silmät ristissä rantauduttu tilaisuudesta. Jaikussa ydinasiat
aloituspaneelista ja
palkintojenjaosta – tiivilmöinti a'la
Haakana.
Tällaisella aihepiirillä en ole mitenkään blogiskenen sisäpiirissä, ennemminkin ulkokehällä k/houkuttamassa uusia ajatusten jakajia. Juuri päättyneen lukion viimeisen jakson aikana mm. 55 lukiolaista. Blogi ajatusten jakamisen, prosessoinnin ja yhteisen työskentelyn välineenä on hyvin monipuolinen. Täältä tätä nuorisoa kasvaa (näillä blogeilla työstettiin kurssin ryhmätuotoksia,
jotka julkaistiin wikissä):
Blogi antaa tilaa ääneenajattelulle, luovuudelle, etsimiselle ja sosiaaliselle toiminnalle. Blogiin juteltu tai piirretty tai laulettu jää olemaan, ja sillä on merkitystä oppimiskäytössä. Oppiminen tulee näkyväksi kiinnostavalla tavalla. Mutta automattisesti nämä mahdollisuudet eivät avaudu. Äidinkielen kurssilaisten opettaja opetti tiedostamaan julkista ilmaisua sekä ryhmätyöskentelyä, sitä siis pitää opettaa ja opetella ja mikä huippua, sitä voi oppia. Blogeilla voi oppia. M.O.T.
