Miten syvällä meissä on nolostumisen pelko?

Avoin sosiaalinen verkko tarjoaa toisille tarttumapintaa ajatuksiini. Melkein kaikki sanovat, että tulee kynnys. Mitä arvaa laittaa avoimeen verkkoon? Paljon pelotellaan ja tuodaan esille ikäviä tositapauksia. Virtuaalikiusaaminen huolestuttaa. Toissa kesänä avoimen verkon vaarat olivat lähes jokaisen lehden vakiokamaa, kokosin pieniä otteita yhdelle verkkosivulle.

Avoimesta ja suljetusta käytiin keskustelua eräällä virtuaalisella kurssilla. Tänään pienestä jutusta virisi Jaiku-keskustelu (ota osaa! pyydä Jaiku-kutsu, jos et ole sisäpiireissä).

Avoimesti verkossa omalla nimellä? Omat ajatukset toisten nähtävänä myös huomenna tai ensi vuonna? Kokemuksessa on mukana tunnetta. Viime viikolla pidin omasta mielestäni vuoden huonoimman julkisen esityksen. Nolotti. Ajattelin, että hei, ei siellä ollut sentään kuin vähän toistakymmentä kuulijaa. Sitten sain palautetta, että sehän oli ihan normaali esitys, olisi ollut kiva kuulla koko tarina. Hätkähdin. Mistä tuo ylikriittinen itsetarkkailija syntyy?

Opettajana on aina ristiriitaisen palautten kohteena. Sen voi ottaa mahdollisuutena. Jos en antaudu siihen vaaraan, että joku tulkitsee sanomaani toisesta suunnasta kuin minä, kuinka voin koskaan kehittyä? Mitä vaarallista on siinä, että nolaan itseni? Keneen oikein yritän tehdä vaikutuksen?

Järjestöelämän aikoihin mietin sitä, miten vahvasti meillä suomalaisilla on kulttuurissa se, että kokoonnumme samanmieliseten kanssa olemaan yhdessä samaa mieltä. Mukavaa, vaivatonta ja turvallista. Mutta mitä siitä syntyy? Hymistelyä? No hei, välillä on Todella hauskaa olla samanmielisten kanssa nostattamassa henkeä ja uskomassa Meihin. Tietenkin.

Jos uskallan altistaa ajatukseni toisen katseelle tai korvalle, voin oppia ymmärtämään uudella tavalla. Rohkenenko ajatella? Kuulenko toista ja hänen ajatuksiaan? Huijaanko itseäni? Jollakin lailla kyllä aina. Oikeassa olemisen tarve on syvässä. Entä, jos minä olen väärässä (eikö ole mahdoton ajatus, että olisin aina oikeassa ja eikö ole mahdollista, että voisin olla osittain oikeassa, osittain väärässä)?

Mitä tapahtuisi, jos olisin vähän avoimempi muille ihmisille ja muille tavoille ymmärtää. Näitä ajattelukyvyn tunteisiin sitoutuneita piirteitä ei kukaan voi ravistella, jos en ilmaise kenellekään, mitä ajattelen. Voiko ihminen oppia ilmaisematta ajatuksiaan ja mielipiteitään? Onko oppiminen vain tiedon omaksumista, siis oikeita vastauksia?

Päissään toilailulla voi rehvastella. Mutta voiko rehvastella sillä, että nolostui, kun toilaili ihan selvin päin, kirjoitti blogiin jotain, minkä ymmärsi myöhemmin typeräksi? Tunnustan, ymmärsin kapeasti kesällä erään kolumnin. Opin tämän asian palautteen kautta. Olihan se vähän noloa... mutta toisaalta terveellinen muistutus. Noloja juttuja käy joka päivä. Tänään opettajanpöydällä oli kollegan lappu, joka muistutti minua taulun pyyhkimisesta. Voi nolo. On niin mainiota julistaa toisen huomioon ottamista ja puhkua posket punaisena dialogin merkityksestä. Sitten itse törmäillä jopa ihan pieniin haasteisiin. Heh heh...

Oppiminen ilman epäonnistumisia, harhailuja, väärässä olemista... onko sitä? Eräällä kurssilla vieruskaverini harmitteli kurssipäivän kääntyessä loppua kohden, että hups, hän taisi olla liikaa äänessä. Ja samaan hengenvetoon, että oikeastaan ihminen oppii vain laittamalla itsensä likoon, heittäytymällä mukaan.

Asento-oppia

Äskettäin kysyttiin (hmm... taas): "Eikös siinä sitten joku hyödy sun kustannuksella, kun laitat kaiken (opetusaineiston) verkkoon?"

Sitähän minä ihan toivon. Tässä blogissakin on tullut välillä saarnattua, että:
a) oppiminen on vuorovaikutusta, sitä ei voi kopsata kenenkään nettisivulta
b) opettajan työstä soisi pois niitä asioita, joita kaikki muutkin tekee, tehdään ne yhdessä
c) jaettu tieto ei puoliinnu

Mikähän haittaa minulle on, jos joku käyttää niitä aineistoja, joita olen tehnyt? Ei näy palkkapussissa. Ei tunnu kropassa. Ei päänupissa. Päin vastoin. Tulee kiva fiilis, kun voi auttaa. Ihan vain sen kivan fiiliksen vuoksi tulee "lisäarvoa". Kysyttiin siis myös taas kerran, että "mitä lisäarvoa siitä sitten on, että laitat noi jutut verkkoon."

Eräät kysymykset tuovat aina mieleen, että kysyjällä ja minulla on ajatusten asento ihan erilainen. Minun mielestä (ja nyt veikkaan että aika monen sosiaalisessa webissä puuhailevan mielestä) asioita voi tehdä ihan vain huvikseen. Siksi että innostuu. Siksi että on hauskaa. Siitä saattaa olla hyötyä. Mutta ei sitä heti tiedä. Ei voi aloittaa niin, että laskee hyötyvänsä ilman että muut hyötyvät ainakaan enempää kuin minä.

Pidin kaksi vuotta erinäisiä blogeja ennen kuin sain ensimmäisen kommentin. Voitin blogilla ihan kohtuullisen kilpailunkin. Ja sain lopulta monta mieluisaa keikkatyötä. Mutta en minä hyötyä ajatellut. Olin innostunut. Mieleni oli sellaisessa asennossa. Sama hauska kokeiluote johdattaa kehittelemään aina uusia sovelluksia. Ja tietysti siinä sitten on vaivihkaa käynyt niin, että ammatillinen pätevyytenikin on laajentunut. Mutta se on enemmän vahinko, mutta ei yäk mikään lisäarvo... miksi se sana aiheuttaa pahoinvointia. Kai siksi, että se on täynnä välinearvon henkeä. Oppiminen on ilo ja arvo sinänsä. Jakaminen ja kaverin auttaminen on ilo ja arvo sinänsä.

Ja sitten käy niin, että minuakin autetaan. Minulla on aina joku, jolta kysyä. Eikä sellaista etua saa, ellei ole mielessä jako-asentoa. Ja jotenkin jännästi tuo jakamis-valmius on imuroimistaidon kanssa liitossa. Yhdessä nuuskitaan, missä hyvää saalista, napataan kyytiin ja vips vaan, vinkki leviää jaikun nopeudetta ja syötteen sykkeellä. Lopputuloksena syntyy yllättäviä yhteyksiä ja luottamusta.

Tulevaisuuden koulu

Martti Hellström raportoi Pekka Himasen luentoa aiheesta. Nam.

Yahoo! Pipes

Pipes is a powerful composition tool to aggregate, manipulate, and mashup content from around the web. Simple commands can be combined together to create output that meets your needs:

• combine many feeds into one, then sort, filter and translate it.
• geocode your favorite feeds and browse the items on an interactive map.
• power widgets/badges on your web site.
• grab the output of any Pipes as RSS, JSON, KML, and other formats.

Sounds good? Learn more....

Opasvideolla alkuun!