Miksi vähemmän on enemmän etäopetuksessa?

Janne Matikainen tiivisti bloggauksessaan oleellisia etä- ja lähiopetuksen eroja: "Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä." Hän päättää hienosti:

"Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Opettajien ei tarvitse muuttaa koko opetusta viikossa tekemällä töitä yötä päivää. Poikkeusoloissa ei voi edetä normaaliajan kriteereillä. Vaikka oppilaat eivät oppisi ihan kaikkea muutaman viikon aikana, sukupolvi ei ole menetetty."

Olen käynyt itse etäopiskelijana kaaren Matikaisen mainitsemalta 90-luvulta näihin päiviin. Olen kokenut, miltä tuntuu, kun varmuuden vuoksi etäopiskelijoille annetaan reippaasti tehtäviä ja sekavat ohjeet. Ennemmin vähemmän, hyvin mietitysti ja selkeästi ohjeistettuna niin, että mukana on myös vaiheita.

Oppija harvoin osaa omatoimisesti palastella opiskeluaan sopiviin annospaloihin. Pinnistely ja negatiiviset tunteet heikentävät oppimista. Etäopinnoissakin kiinnostuksen herättely voi olla hauskaa. Rytmittäminen ylläpitää vireyttä. Aivoista ja oppimisesta voisi pitää pienen peruskurssin kaikille.

Lisään kaksi asiaa Matikaisen tiivistelmään.

Piilota opiskelutaitojen kasvattamista tehtäviin

Oppimistehtävät kuljettavat etäopintoja eteenpäin. Siksi tehtävien suunnittelu on avainasia. Hyvin rakennettu tehtävä opettaa sekä työskentelytaitoja että asiasisältöä. Etätehtävää suunnitellessa opettajan pitää kysyä itseltään toistuvasti kahta kysymystä: Miten tämä asia opitaan? Miten tämä asia opitaan eri tavoin?

Hyvät opiskelutaidot ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille ja erityisesti niille, joilla on oppimisen hidasteita. Lukuisat opiskelijat tekevät turhaa työtä vain siksi, että kukaan ei ole opettanut heille koskaan hyviä opiskelumenetelmiä.

Yksi ilmeisesti heikoimmilla kantimilla oleva ajankäytön hallinnan ja viivyttelyn voittamisen ohella ovat lukustrategiat ja luetun ymmärtäminen. Lukuinto-hankkeen tuotoksena on julkaistu tavattoman hyvä Helena Nykäsen tekemä kooste luetun ymmärtämisen strategioista.

Valmistelen juuri PS1-ryhmäkurssia. Viime vuonna opetin lukustrategioita ja luetun ymmärtämistä tuolla kurssilla, koska sisältöihin kuuluu taitava oppiminen. Parinkymmenen opiskelijan joukosta vain muutama oli koskaan saanut niin vaikuttavaa oppia lukemisen strategioihin, että olisi omaksunut omaan toimintaansa niitä. Onhan ne voitu käydä läpi tiedollisesti moneenkin kertaan, mutta jos hyvä opiskelutaidon oppi ei siirry opiskelun taidoksi, pitäisi älytä muuttaa tällaisen opiskelutaidon opettamisen tapaa.

Oppiminen on taitolaji. Kaiken ikäisille pitää opettaa sitä. Opiskelutaitojen kohdalla on aina muistettava myös tuo ihmisten erilaisuus. Ilman oppimisvaikeuksiakin olemme erilaisia, saati sitten, jos aivot hurisevat vähän eri tahtiin, näössä on vikaa tai sairaus haittaa elämää. Nyrkkisääntö on se, että erilaisille oppijoille sopivat menetelmät sopivan pääsääntöisesti kaikille.

Suomen Kansanopistoyhdistys on hiljattain julkaissut mahdottoman hyvän oppaan, erityispedagogi Marjo Nurmen kirjoittaman: Oppimisen pulmat. Kirjasta saa mm. vinkkejä lukemisen strategioiden harjoitteluun.

Anna vaihtoehtoja tehtäväsisältöihin ja suoritustapoihin

Selkäytimeeni painui muisto siitä, miten tärkeää on antaa etätehtäviin joustavuutta. Opetin 2001 ensimmäistä etäryhmääni lukiossa. Psykologian ykköskurssiin oli yhdistetty kaksi nuorisolukion kurssia. Kohtasin opiskelijoita kurssin aikana 3 x 70 min. Suuri osa työskentelystä piti siis ohjeistaa etänä. Siihen aikaan ei vielä ollut käytössä kuin monistuskone ja kirjeet, ellei opiskelija ollut monisteita lähiohjaustunnilla hakemassa.

Annoin opiskelijoille tehtävän peilata oppikirjasta opiskelemiaan kehityspsykologian merkittäviä vaiheita omaan elämänkaareensa. Yksi opiskelijoista palautti tehtävänsä puhuttelevan saatetekstin kera. Hän oli juuri vapautunut vankilasta. Oman elämänkaaren pohdinta yksikseen ei ollut paras mahdollinen tehtävä siinä tilanteessa. Sen jälkeen muutin tämän tehtävän muotoon, jossa opiskelija voi valita kohteeksi oman elämän tai jonkun läheisen ihmisen tai fiktiivisen hahmon kirjallisuudesta tai elokuvista.

Tehtävän muuttaminen sellaiseksi, että opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet otetaan huomioon, vaatii vain asian muistamisen. Luin juuri erään äidin kuvailua alakoululaisen tehtävistä. Opettaja oli osannut hienosti ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet. Kun tehtävänä oli rakentaa maja tyynyistä ja peitoista ja mennä majaan puoleksi tunniksi lukemaan kirjaa, oli vaihtoehtona se, että majan voi rakentaa myös lelulle ja lukea sitten sille lelulle kirjaa.

+ Arviointi tavoitteisiin peilaten kuten aina

Pitää vielä laittaa loppuun tämä itsestään selvä asia meille verkossa opiskelleille ja opettaneille. Arviointia tehdään, kuten aina. Annetaan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Kerrotaan ja mielellään keskustellaan (vaikkapa äänestetään) painotukset, osaamisen näytön tavat ja aikataulut. Arvosanan muodostuminen selvennetään opintojakson alussa, mielellään avataan kriteerejä oppijan ymmärtämällä tavalla.  Jakson alussa selvitetään aiempaa osaamista (diagnostinen), opiskelun aikana annetaan eri muodoissa, etäopetukseen soveltaen, oppimisen aikaista arviointipalautetta (formatiivinen) ja osaamisen näytön perusteella sitten jakson lopussa arvosana (summatiivinen). Vaikka opintojakso olisi määritelty arvioitavaksi hyväksytty, hylätty, on se etäopetuksessakin arvioitava kuten aina, koko oppimisprosessin kaarta kuljettaen. Tästä on näkynyt olevan epäselvyyttä ilmassa. Ilmeisesti yhä edelleen ajatuksissa mieletään arviointi merkitsemään arvosanan antamista, arvostelua.