Opeblogi

Läppärit ja täppärit oppijan käsiin – miten alkuun?

2012-01-26T09:12:00.000+02:00

Tämä juttu on alunperin julkaistu LUOTI-blogissa. LUOTI eli luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on oppilaitosjohdolle suunnattu koulutus. Vielä ehtii ilmoittautua kevään seminaarisarjaan (Helsingissä) ja webinaariin.

Tieto- ja viestintätekniikka sekä sosiaalinen media luovat uusia oppimisen mahdollisuuksia. Opettajallekin on oppimisen ja uudelleen jäsentämisen paikka, kuin oppijalla on käsissään laite, jolla nippelitieto selviää helposti ja lauseet kääntyvät, jos nyt eivät sutjakasti, niin ainakin nopeasti kielestä toiseen.

Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä käytiin hiljattain keskustelua siitä, miten mukana kulkevan opetusteknologian käyttöönottovaihe olisi viisainta organisoida. Keskusteluun osallistui lähes 20 rehtoria, opettajaa ja opetuksen tukihenkilöä. Keskustelusta koottu jäsennys löytyy MindMeister-palvelusta ja on palveluun kirjautuneiden editoitavissa eli muodoltaa wiki-mindmap.

Käyttöönottovaiheen vältettäviä asioita ovat liika pakottaminen ja vapaa-ajan käytön liika rajoittaminen. Niin opetushenkilöstön kuin oppijoidenkin olisi saatava mobiililaitteet mukaan kotiin.

Sosiaalisen median pelisäännöistä on viime vuoden aikana ollut paljon puhetta. Sosiaalinen media häivyttää ammatillisen ja yksityisen rajaa. Uhkakuvia on väläytelty ja kieltoja annettu. Eniten joka paikan teknologiaa ja sosiaalista media pelkäävät ulkopuolelta katsovat – kenties myös asemansa uhatuksi kokeva perinteinen media nostaa mielellään esiin ikäviä esimerkkejä.

Internetin verkostoista on tarjolla paljon vertaisapua, tietäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on pieni hetki aikaa auttaa kysyjää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat opetualalla vilkkaasti toimivat Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmä (vajaa 1800 jäsentä), edellä mainittu Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmä (reilu 300 jäsentä), Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostossa (yli 4250 jäsentä) ja lukuisat muut verkostot.

Jotta laitteet tulevat tutuksi, ne on tärkeää saada mahdollisimman vapaaseen käyttöön. Kyseessä on ajattelua, havaintokykyjä ja motoriikkaa vaativa käyttötaito. Sormet näytöllä vaativat harjaantumista, mutta käyttöliittymät ovat helppoja ja käyttötaito kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämän havaitsee jokainen, joka on päässyt seuraamaan mobiililaitteiden kanssa puuhaavia pikkulapsia.

Useissa oppilaitoksissa on aloitettu muutamien laitteiden hankinnalla ja koekäytöllä. Koeajan jälkeen on jaettu kokemuksia. Mobiililaitteiden ottaminen apuvälineiksi kokouksiin on nopeuttanut käyttöönottoa. Rehtorin esimerkkiä pidettiin keskeisenä.

Myönteinen velvottaminen mobiililaitteiden käyttöönottovaiheessa rakentuu edellisten lisäksi kannustuksesta, muutosvastarinnan huomioimisesta ja käsittelystä, tulevaisuusnäkökulmien julkituomisesta sekä toimintakulttuurin uudistustarpeisiin paneutumisesta.

Suurin tuska teknologian täysimittaisen hyödyntämisen kanssa liittyy omaksumisvaiheeseen ja ajankäyttöön. Olisi tärkeää katsoa työn tekemistä ja sen organisointia uudella tavalla. Uudistukset eivät etene, mikäli kaikki vanha säilytetään ja uusi tuodaan entisen päälle. Verkostot ja mukana kulkeva teknologia mahdollistaa paljon. Hyviä toimintamalleja on jo kehitetty ja niitä levitetään myös opetusalan verkostoissa. Hyviä toteutusesimerkkejä eri aloilta löytyy myös sosiaalinenmedia.org-sivustolta.

Hyvin toteutettu koulutus auttaa alkumatkaan. Tähän pyrkivät sekä oppilaitosjohdon LUOTI että opetushenkilöstön Open Päivitys.

Puhun aiheista Asiantuntijuus ja yksilön taidot sekä Tieto- ja viestintätekninen osaaminen ja sosiaalisen median osaaminen LUOTI-seminaareissa Leena Vainion, Petri Lounaskorven, Harto Pönkän ja Merja Sjöblomin kanssa.

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

2012-01-17T19:19:00.000+02:00

Julkaistu Open Päivitys -blogissa: Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!

Runsauden sarvi – avoimet oppiresurssit

2011-12-15T00:36:00.002+02:00

Internet tarjoaa valtaisan määrän hyvää ja laadukasta oppisisältöä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Laadukkaiden sisältöjen löytäminen on edelleen hieman työlästä. Hyvä apu tulee kuitenkin kollegaverkostoilta. Vinkkejä jaetaan ja kysyvää autetaan.

Eilisessä Open Päivityksen lähikoulutuksessa avasin hieman tuota runsaudensarvea. Tiedätkö sinä lisää aarteita? Editoi esitystä ja lisää oma löytösi mukaan. Editointi on avoinna ilman kirjautumista.

Mitä opettaja tekee Skypellä?

2011-12-04T19:48:00.000+02:00

Open Päivityksen koulutuksessa olemme kokeilleet Skypen käyttöä. Skype on laajalti tunnettu nettiviestintäpalvelu, jolla voi maksutta mm. soittaa ääni- ja näköpuheluita, chattäillä, lähettää tiedostoja ja jakaa oman näytön. Puheyhteyden ja chatin voi avata pienelle ryhmälle. Maksullisilla lisäpalveluilla saa esimerkiksi mahdollisuuden soittaa tavallisiin puhelimiin, puhelinvastaajan, paikallispuheluita ulkomaisiin lanka- ja kännykkänumeroihin, monenkeskisiä näköpuheluita.

Skype on alkujaan ruotsalais-tanskalais-virolaisen yhteistyöryhmän tuotos (ks. tarkemmin Wikipediasta). Syntyvuosi oli 2003, myytiin eBaylle 2005 ja sen omistuksesta tänä vuonna Microsoftille.

Miten Skypeä voisi opetuspuolella käyttää? Open Päivityksen kurssipalautteessa eräs alakoulun opettaja pohti, ettei hänen työssään ole juurikaan Skypen tarvetta. Palaute herätti minut kirjoittamaan aiheesta. Julkaisen tämän saman tekstin myös Open Päivityksen blogissa.

Koulussa Skypestä voi olla hyötyä muun muassa:

etäohjauksessa ja etäopetuksessa (varsinaisen etäopetuksen lisäksi pitkäaikaisesti sairastuneet ja toipilasvaiheessa kotihoidossa olevat oppilaat)
verkkovierailuissa (esimerkiksi asiantuntija voi vierailla oppitunnilla)
ystävyyskoulutoiminnassa
oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä
hankeyhteistyössä
opettajien täydennyskoulutuksessa
sidosryhmäyhteistyössä ja
etäosallistumisessa kokouksiin tai työryhmiin.

Hyvin usein näiden verkkovälineiden kanssa tulee esille, että ei ole aikaa opetella käyttöä. Asiaa voisi joskus ajatella vähän laajemmin eli miten uusi työtapa ja työväline voi sujuvoittaa toimintaa ja vähentää työtaakkaa.

Itse en pidä kokouksista, varsinkaan huonosti esivalmistelluista pitkistä kokouksista, jonne pitää matkustaa pitkä aika. Skypen avulla voin osallistua kokouksiin kätevästi. Yksi ainut Helsingin matkaa vaativa palaveri, johon osallistun Skypen kautta, vähentää matkustukseen kuluvaa aikaa minulta 8 tuntia. Jos tuon 8 tuntia panostan siihen, että opettelen monipuolisesti Skypen käytön, pitkällä aikavälillä yksistään minun ajankäyttöni muuttuu huomattavan taloudelliseksi ja miellyttäväksi.

Vedin etäopetuksen alueellista kehittämishanketta (KyEtä) 2005-2007. Hankkeen vuoksi jouduin matkustamaan fyysisesti lukuisiin kokouksiin ja suunnittelupalavereihin. Laskin, että nämä matkat veivät hanketyöaikaani tuon kahden vuoden aikana yhden kokonaisen työkuukauden. Kun kehittämishankkeen ytimenä oli etäopetuksen kehittäminen, oli kovin eksoottista matkustaa fyysisesti paikasta toiseen, kun siihen aikaankin etäyhteydenpito olisi jo vaivatta onnistunut. Muistan yhden kokouksen Opetushallituksessa, johon en suostunut matkustamaan, vaan hankin Skype-kredittiä ja soitin kokoustilaan lankapuhelimeen, johon olivat löytäneet kaiutinpuhelimen. Puheluni maksoi puolentoista tunnin kokouksessa saman verran kuin ratikka olisi maksanut linja-autoasemalta kokouspaikkaan.

Nykyään Skype on sallittu palvelu jo aika laajalti, mutta edelleen silti monissa organisaatioissa se kuuluu kiellettyjen epäluotettavien verkkopalveluitten listalle. Tänä päivänä sujuvasti toimiva mokkulanetti maksaa noin 20 € kuussa. Miksi organisaatiot eivät voi ottaa oman verkkonsa ulkopuolista linjaa näille epäluotettaville palveluille? Yhden mokkulanettilinjan saisi koko vuodeksi sillä hinnalla, millä yksi kokousvieras kustannetaan 150 km päästä paikalle.

Mainitsemani etäopetuksen kehittämishanke oli mukana Microsoftin Partners in Learning -koulutuksessa. Lähitapaamiseen olisi pitänyt matkustaa Kotkasta Espooseen räntäsateisena päivänä. Kuski sai yllätten flunssan. Ehdotin, että mennään lankoja pitkin ja niin kokoonnuimme Skypen äärelle työhuoneeseeni. Saimme tavattoman paljon aikaan. Keskityimme vähän enemmän oman toimintamme ideointiin, mutta pysyimme myös hyvin kärryillä siitä, mitä Espoossa puhuttiin ja kehiteltiin. Lopputuloksena kaikki olivat sitä mieltä, että matkan vaivojen välttäminen oli mahtavaa ja oman ideointityömme tulokset parempia, kuin olisivat olleet lähitilanteessa. Kokosimme ideamme seinälle ja tulos viitoitti hanketyötä pitkään.

Tämä Skypen ja vastaavien verkkoviestimien ylistäminen ei tarkoita sitä, että lähikohtaamista vähättelisin. Sillä on paikkansa ja se on aina omanlaistaan, arvokasta. Mutta on paljon työjuttuja, joiden vuoksi matkustaminen on turhaa ajan ja energian hukkaa. Asiat voivat toisinaan edistyä jopa paremmin, kun ihmiset kohtaavat toisensa ilman matkaväsymystä.

Open Päivityksen Jarmo Tanskasen tuottama perusopastus Skypen käyttöön.
Otavan Opiston Somy-hankkeen tuottamat Skype-opasteet: Kuinka otat Skypen käyttöön ja Kuinka käytät Skypeä.

Webinaarivalikoimaa omatoimiopiskelijalle

2011-11-30T22:25:00.001+02:00

Opetusteknologiaan ja sosisaalisen median opetuskäyttöön liittyviä webinaareja järjestetään nykyisin tiuhaan tahtiin ja verkosta löytyy paljon tallenteita. Kokosin linkkilistaa:

AKTIIVI-hankkeen webinaarit
AVO-hankkeen webinaarit
DIAK: Mediamyllyn webinaarit
Ilona IT Tabletti-webinaarit
ISO-verstaan tietoiskut
IlonaIT: Tabletti-webinaarit
KOTEK-webinaarit tekijänoikeuksista opetuksessa
Mobiilisti-hankkeen tietoiskut
Osaamo: Leijuva liitutaulu
Otavan Opiston pajataltioinnit (videot Viddlerissä)
Campus-seminaari 7.9.2011 (videotallenteet Vimeossa)
PAOK-hankkeen webinaari-vinkit
TED Talks tallenteita eri alojen guruluennoista (ks. Mikä on TED?)

Open Päivitys lähti rullaamaan

2011-11-23T17:18:00.001+02:00

Opeblogi on lepuutellut kuukauden ajan. Iso ponnistus on imenyt mehut. Nykyisen työnantajani, Suomen eOppimiskeskuksen joukkioitten kanssa olemme rakentaneet opettajille ja rehtoreille päivitystä tieto- ja vertaisajan taitoihin. Opettajille suunnatun koulutuksen ajankohtaisia voi seurata blogista ja Facebookista, samoin oppilaitosjohdon koulutuksia (LUOTI) blogista ja Facebookista.

Jatkossa kirjoittelen aika paljon tuonne Open Päivityksen blogiin, mutta nostan sieltä tännä yleishyödyllisiä, muuhunkin kuin kyseiseen koulutukseen liittyviä juttuja.

Teretuloa seurailemaan. Koulutuksia voi myös tilata vaikka meikäläisen kautta. Ensimminen Open Päivitys hörähti käyntiin Hämeenkyrössä. Koulutuksen avoin sivusto täydentyy homman edetessä ja jää hämeenkyröläisten käyttöön, kun koulutus päättyy. Jokaisen porukan kanssa sovitaan omat käyttöympäristöt ja toimintatavat. Pyritään tehostamaan niiden välineitten ja palvelujen käyttöä, jotka on jo hankittu tai joita ollaan hankkimassa. Ohessa tietenkin myös maksuttomia palveluita, sen mukaan, miten ne sopivat oppilaitoskäyttöön.

Facebookista Twitteriin

2011-10-27T21:44:00.000+03:00

Twitteristä on saanut jo aikoja erilaisilla vimpaimilla sisältöjä Facebook-profiiliin tai sivulle Nyt Facebook-sivulta on mahdollista lähettää sisältöä Twitteriin. Lähetettävää sisältöä voi myös valikoida sisältötyypin mukaan. Google+:n julkisia päivityksiä voi myös integroida mm. Twitteriin ja Facebookiin. Tosin kannattaa miettiä, missä vaiheessa kaikkien palveluiden keskinäinen integrointi on viisasta. Jos sama viesti tulee silmille jokaisessa palvelussa, se muuttuu äkkiä häiritseväksi.

Ilman kirjautumista somettelua (päivitetty!)

2011-10-19T00:05:00.000+03:00

Aina ei tarvitse luoda käyttäjätunnuksia vaan somepalvelun saa käyttöön noin vain. Listasin vastaantulleita:

EtherPad
julkiseen editointiin avattu Google-dokumentti (vinkkinä, että voi sulkea editoinnin jälkeen)
Todays Meet (chat, taustakanava)
Sumo-paint (piirtäminen, kuvien editointi)
Voki (puhuvan hahmon luominen)
Doodle (ajan sopiminen, äänestys)
Sumpli (ajan sopiminen)
Jottit (kirjoittaminen)
Justpaste.it (tekstin julkaiseminen, kiitos vinkistä Tarmo Toikkanen)
Wordle (sanapilvien luominen)
BubbleUs (ajatuskartta)
Dabbleboard (ajatuskartta, jäsennys, piirros)
Corkboard (kiitos vinkistä Marko Mehtälä)
Quikmaps (omia karttoja Google-karttapohjalle, kiitos vinkistä Iiro Kaksonen)
Text2MindMap (ajatuskartta, kiitos vinkistä Venla Hirvikoski)
AudioBoo (äänittäminen, kiitos vinkistä Tuija Aalto)
Screencast-O-Matic (ruutukaappausvideo, kiitos vinkistä Linda Saukko-Rauta), samoin toinen ruutukaappausvideopalvelu Screenr
imgur-palvelussa (kuvan jakaminen, antaa myös kuvalle useita erilaisia linkitys- ja upotuskoodeja)
TeamUp (ryhmätyöt, vinkkasi Tarmo Toikkanen, kehitetty Aalto-yliopistolla)
Scrumy (projektin organisointi, vinkkasi Harto Pönkä), Scrumyn pikaohje: ensin Story, sitten plus-merkistä tehtävät, tehtäviä voi siirtää hiirellä yläpalkista eri vaiheisiin, jokaisella henkilöllä on oma väri.
10 minuutin sähköposti (vinkistä kiitokset menevät Leena Helttulalle Turkuun).
Wetransfer.com suurten tiedostojen lähettämiseen (max. 2 Gb)

Kannattaa myös huomioida WikiMedia-säätiön wikit (kiitos muistutuksesta Tarmo Toikkanen) ja ylipäänsä kaikki wikit, jotka on avattu avoimiksi kenen tahansa editoida. On myös hyvä muistaa, että lähes kaikkii blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla ja blogin kommentoinnin voi avata ainakin oppimistehtävän ajaksi sellaiseksi, ettei se vaadi erillistä kirjautumista (nykyään blogi-spämmin vuoksi monet blogit vaativat kommentointia varten kirjautumisen tai tunnistautumisen).

Jussi Linkola oli löytänyt kätevän tlk.io-chatin, jota heti kokeiltiin. Sepä olikin kepeä. Hauskaa oli, että palvelu muodosti automaattisesti QR-koodin. Kokeilin kännykällä tietokoneen ruudulta koodin nappaamista ja pääsin saman tien mobiili-chattäilemään. Tlk.io ei toiminut ainakaan kokeiluhetkellä Samsung Galaxyllä, jolla Jarmo Lahti kokeili. Sitä vastoin hänen kokeensa läpäisi Harto Pönkän vinkkama Onlinr-chat, jolla voi tehdä vaikka omat pikamuistiinpanot.

Kalastelin tähän listaukseen apua Google+:ssa (ja sitä kautta Twitterissä). Samoin omalla FB-seinällä. FB-keskustelussa tuli mainittua vinkkinä, että atk-luokkatyöskentelyssä Google-dokumenttien ja EtherPadin tökkiessä F5:n painaminen (eli selaimen päivitys) auttaa usein. Kari Rajala vinkkasi myös jakamaan yhteistyöstämisen useampiin dokumentteihin. Atk-luokista yleensä bittivista lähtee ulos yhdestä ja samasta IP-osoitteesta, mikä aiheuttaa tuota yhmäilyä.

Tietokoneen selaimella näkymä (klikkaa kuvaa, saat suuremman).

Mobiili käyttöliittymä.

Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?

2011-10-14T09:45:00.001+03:00

Harto Pönkä pohdiskeli eilen blogissaan aihetta, jota itsekin olen miettinyt vuosikausia ja tänne blogiinkin kirjoittanut siksi. Kyse on teknologian opetus- ohjaus- ja oppimiskäytöstä. Miksi kouluissa erot kasvavat? Miksi joissakin kouluissa lasten ja nuorten saamat valmiudet eivät riitä jatko-opinnoissa ja työelämässä?

Arvopohdiskelua liidulla. Älykännyllä nettiin. Vanha teknologia toimii uuden kanssa.

Olen kuullut paljon hyviä perusteluita, mutta asia pohdituttaa edelleen. Oma suhteeni tieto- ja viestintätekniikkaan perustuu pitkälti maanviljelijätaustaani. Maanviljelijä joutuu alati tunnustamaan vallitsevat olosuhteet. Vaikka kuinka haluaisi, että asiat säilyvät sellaisina, kuin minä itse haluan, ne eivät säily. Hyvin harva enää kaskeaa tai raivaa suota kuokalla.

On totta, että kaikessa maailman kehityksessä ei ole todellista kehitystä ja oikeastaan edistys vie taakse päin (kuten teollinen maatalous). On totta, kuten moni opettaja miettii, että se nuoriso on jo muutenkin ihan liikaa koneilla. Mutta kun he eivät koneilla opi kriittistä ajattelua, medialukutaitoa, tiedonkäsittelytaitoja, yhteisöllisen oppimisen ja työskentelyn taitoja, ongelmanratkaisutaitoja... välttämättä (monet nimittäin oppivat).

Kommentoin Harton bloggausta:

Eräässä Opetushallituksen tilaisuudessa jokunen aika sitten lounastin suuressa suomalaisessa yrityksessä henkilöstöpuolella johtajana työskentelevän kanssa. Hän itse edusti iältään itseäni vanhempaa ikäluokkaa. Ja mikä hänen keskustelunavauksensa oli: "Ylioppilastutkinnossa pitäisi olla ryhmäkokeita ja netti käytössä." Ja samaa rataa muusta kouluoppimisen kuilusta tämän päivän työelämään. Siis ei tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan ja tulevaisuuden kouluihin.

Kouluissa opitaan paljon oikeita asioita, mutta paljon jää oppimatta. Ops ei nytkään rajoita. Jos sen lukee huolella, se nimen omaa antaa paljon mahdollisuuksia toteuttaa sitä opetusta ja oppimista, joka antaa parhaat eväät nuorisollemme elämässä eteenpäin.

Mutta kuten toteat, kun tiukka ohjaus puuttuu, asiat eivät etene. Itse olen tätä samaa miettinyt, sillä on päivän selvää, että nämä tekniset asiat eivät ole vaikeita. Ne oppii jopa lukutaidoton lapsi, joten ne oppii myös akateemisesti koulutettu opettaja. On kyse muusta kuin teknisistä kynnyksistä, mutta niihin vedotaan, vuodesta toiseen.

Tekniikka sulautuu meidän ihmisten toimintaan. Se yhdistää meitä ihmisiä. Se auttaa säästämään luontoa (vaikka se samalla myös tuhoaa). Voimme helposti tehdä paljon hyvää sekä yksilön että yhteisön oppimisen ja toimintakyvyn hyväksi teknologian avustuksella. Enkä tässä todellakaan julista mitään teknologiauskovaisuutta. Tämän päivän paras tekniikka vapauttaa meitä tämän päivän huonoimmasta tekniikasta. Koska minulla on hyvät nettiyhteydet ja vempaimet, yksityisautoilen radikaalisti vähemmän kuin ennen. Suurimman loven haluan lentomatkailuun. Se on tuhoisin tapa liikuttaa ihmisiä ja tavaroita. Silti emme hannaa näitä teknologioita vastaan. Miksi?

Vähälläkin voidaan tehdä paljon, kun keksitään yhdessä ja toimitaan yhteen. Kyse ei ole aina siitä, että pitäisi ensin olla suuret investoinnit ja valtavat resurssit. Kyse on miltei aina siitä, että meidän pitäisi tunnustaa tosiasiat ja sopeutua yhteisvoimin siihen, missä nyt olemme ja minne matkamme kulkee. Ihmiskunnalla on edessään suuria ongelmia. Miksi ihmeessä edelleen räpiköimme tätä totuutta vastaan? Meidän on kyettävä maailmanlaajuiseen ongelmanratkaisuun ja yhteistyöhön, jos haluamme, että tämä pallo hengittää. Emme me voi tätä työtä tehdä ilman tieto- ja viestintätekniikkaa.

Kuten Teemu Arina niin osuvasti kiteytti MindTrek-konferenssissa pari viikkoa sitten: Olemme tavoitelleet itsenäisyyttä ja itsellisyyttä (independence). Nyt olisi aika tavoitella keskinäistä riippuvuutta (interdependence). Tai kuten Kari A. Hintikan ja Tuija Aallon kanssa pohdimme: kohti vertaisaikaa.

Kyse on jatkossakin työstä ja toimeentulosta, mutta myös toinen toistemme ja Maan huolehtimisesta. Teknologian kestävä käyttö pitäisi liittää kouluissa muihin aktiivisen ja vastuullisen kansalaisuuden taitoihin. Tiedän, että tehtävä on hankala ja nykyisin kaikkea arvopohjaista ja eettistä varotaan, ettei loukata ketään. Varoessamme menetämme intomme, ilomme, ideamme, innovoimamme.

Omissa mietteissäni olen päätynyt siihen, että suuri syypää vastahangan vuoreen ja esteiden suohon on se, että koulussa opettaja tekee työtään yksin ja opiskelija opiskelee yksin. Yksin suuressa joukossa. Vertaisuus ja verkostot puuttuvat. Kaikilla on taakka selässään ja vielä kivireki päälle.

Se, mistä Harto puhui paljon, yhdessä tekemisen mullistus, ei ole laajassa mittakaavassa edelleenkään totta. Pelätään, varotaan, ei jakseta. Syy ei ole kenenkään yksittäisen opettajan vaan koko rakenteen. Siksi muutos on niin hidas ja vaikea. Suomessa toteutettiin peruskoulu, suuri rakenteellinen uudistus. Kyllä meillä on mahdollisuuksia tehdä jälleen jotain samaa, jos vain tahdomme. Rakenteita on uudistettava – Karthago on tuhottava.

Autuus: Google-dokumentit ja hangout

2011-09-21T23:42:00.002+03:00

No nyt se Google jymyjutun lykkäsi. Hangoutiin eli verkkovideojutteluun saa nyt avattua Google-dokumentin editoitavaksi. Meidän AVO-hankkeen toisistaan kaukana oleva tiimi kokoontui tänään työstämään Vinkkiverkon suurta kokoomaurakkaa. Kas näin työ eteni:

Niina laittoi Yammeriin eli sisäiseen chattiin viestin, että nytpä olisi viikko-hangout. Olin unohtanut, hyppäsin mukaan.
Hangout oli uudistunut mainitulla tavalla. Testasimme tositoimessa uutuutta. Työstimme lyhyessä hetkessä nelisiltään verkostoviestin, wikin navigoinnin, etusivun linkkilistan, toimintastrategian. Kaikki kirjattiin yhteiseen Google-dokumenttiin viikkopalaverien muistioon.
Napsittiin kuin turistit kuvia uudesta työtilasta.
Meillä oli koko ajan sekä hauskaa että älykästä. Äly tuli siitä, että yhdistimme osaamistamme. Kun Pauliina selitti ja viittelöi, mitä pitäisi saada wikiin aikaan, Niina oli jo taikonut homman toimimaan ja kaikki opimme taas uuden ominaisuuden wikistä. Hauskuus tuli siitä, että yhdessä tekeminen hyvin keskenään toimeen tulevien kesken nyt vaan on aina hauskaa. Välillä lörpötellään sivuasioita ja sitten taas loikataan pääasioihin.

Tulkkausta koulupäättäjille opetusteknologiasta

2011-09-08T15:02:00.000+03:00

Valmistaudun huomiseen etälukiopäivään. Samalla sivusilmällä seurailin Tieto- ja viestintetekniikan opetuskäytön FB-ryhmässä käytyä keskustelua siitä, miten kässän luokkaan saisi dokumenttikameran ja tykin – asiaa kun pitää perustella päättäjille.

Koulun arki näyttää budjettien takaa ja omiin koulumuistoihin linkitettynä kovin erilaiselta verrattuna siihen, miltä se näyttää pulpettien keskellä. Edellä mainittu keskustelu palautti elävästi mieleen sen, miten Kotkan aikuislukiossa saimme taivuttaa rautalankaa ATK-tuen suuntaan perustellessamme sitä, miksi haluamme RealPlayerin ja Skypen koneillemme ja miksi Hotmail-sähköpostien pitäisi tulla läpi spämmisuodatuksesta ja muuta vastaavaa. Tätä neuvottelua varten tein aloitteen koulussamme, että laaditaan oma erillinen strategia etäopettamiseen, mahdollisimman selkeä ja helppo lukea.

Koulumaailmaa tuntevat tietävät, että tuolloin lukion opetussuunnitelmat uudistuivat ja opetussuunnitelman oheen tuli liittää koulun oma tieto- ja viestintätekniikan strategia. Tvt-strategian sisältö ei kuitenkaan riittänyt etäopetuksen kuvaamiseen.

Nytpä kaivoinkin koneeni mainiosta naftaliinista tuon 6,5 vuotta vanhan paperin ja puhelimitse vielä varmistin rehtori Erja Hämäläiseltä, että saan julkaista avoimeen verkkoon tuon strategian – sehän on toki julkinen asiakirja. Luvan sai ja tässäpä tuo vanha tuotos, jossa näyttää olevan joitakin edelleen ajankohtaisia asioita, kuten lempilapsi ilmiöpohjainen oppiminen, hihhii.

Etäopetuksen strategia

Sosiaalisen median lukiokurssi

2011-08-21T20:56:00.000+03:00

Kolmas kierros käynnistyy sosiaalisen median lukiokurssilla. Kahtena vuonna olemme vetäneet kurssia turkulaisten ja hämeenlinnalaisten kanssa niin, että olen vieraillut luennoimassa etäteitse ja rakennellut kurssiaineistot wikiin sekä osallistunut etätyöskentelyyn Ningissä.

Nyt on mukava tilaisuus käydä maanantaiaamuisin kaksoistunnilla naamakkain Karhulan lukiossa. Emme ottaneet tällä kertaa käyttöön muuta kuin blogit verkkotyöskentelyyn. Kirjoitan omaa kurssiblogiani, seuraan opiskelijoitten blogeja, kommentoin niitä, nostan esiin aiheita, kirjoitan juttuja omaan blogiini, vien keskusteluja muille verkkofoorumeille (kuten nyt tähän) ja houkuttelen kiinnostuneita mukaan. On vain eduksi, jos joku näkee niin paljon vaivaa, että kuikkii kurssiamme ja varsinkin, jos vielä vinkaisee sekaan jotain.

Sen verran on jo kuulunut kommentteja muutamista suunnista, että samanlaisia kursseja on vireillä monessa paikassa. Olisi kiva saada linkkejä tai ainakin tietoa, jos joku hyödyntää tätä meidän aineistoamme. Se on tehty leviämään ja jaettavaksi. Muuntelut sallittuja. Lukiokurssin idut ja ensiversot tuotti AVO-hanke, joka edistää avoimia oppimisresursseja ja -verkostoja.

Noista tekijänoikeuksista kun on kovasti nyt taas pulistu, niin... Mielelläni itse teen avointa oppisisältöä wikiin, jossa sitä voi muokata ja täydentää ja sisällön saa julki heti. Ensinnäkin oppimateriaalia tekemällä ei Suomessa juuri rikastu. Minusta tämä keskinäinen jakaminen on paljon rikastuttavampaa. Yritin kovasti tarjota painotuotteeksi sähköiseen muotoon monta vuotta sitten laatimaani aineistoa verkko-opiskelun taidoista. Se on edelleen linkkejä lukuun ottamatta ihan pätevä tuotos – toki pientä editointia vaatisi kauttaaltaan. Mutta ei se printtipuolella kustannuskynnystä ylitä. Olisi kiva linkittää kyseiseen aineistoon, mutta se on salasanojen ja lisenssien takana. En voi edes näyttää sitä kenellekään, koska se on varmassa jemmassa kuin bunkkerissa. Kohta en pääse edes itsekään siihen käsiksi.

Facebook harjoittaa taas omin luvin avointa yhteiskuntaa

2011-08-12T13:22:00.000+03:00

Tällä kertaa harjoitus koski kavereiden puhelinnumerojen jakamista kavereille. Tavoitteeksi esiteltiin se, että näin FB pystyy paremmin kohdentamaan kaverisuositukset. Voi jee, miten meitä vedätetään. Sitten jaetaankin seuraavaksi privaviestejä, eikö vain. Perusteena parempi mainosten kohdentamien juuri sinulle, todellinen minäsihän paljastuu siellä aitojen takana, mitäs sitä peittelet.

Näin tämä homma siis menee tällä kertaa: eilen uutinen tietoturvayhtiö Sophosin blogissa, Digi Today uutisoi, Tietoviikko uutisoi ja ihmiset ryhtyivät jakamaan linkkivinkkiä eri kanavilla.

Jos haluat, että Facebook ei jakele kaikille kontakteillesi puhelinnumeroasi, mene Käyttäjätili ja valitse Muokkaa kavereita, sieltä Yhteystiedot.

Olen poistanut kuvasta FB-kavereitteni puhelinnumerot, kaikkien numerot olivat näkyvissä. Sivun oikeassa yläkulmassa lukee:

"Puhelinluettelon yhteystiedotFacebook Puhelinluettelo näyttää sekä puhelimestasi tuodut yhteystiedot että Facebook-kaverisi.Jos haluat poistaa puhelimesi yhteystiedot Facebookista, sinun pitää poistaa ensiksi ominaisuus käytöstä puhelimestasi ja sitten vierailla tällä sivulla."

Kun siirtyy mainitulle sivulle, siellä lukee:

"Tuodut yhteystiedot näytetään kohdassa Kutsut ja tuodut yhteystiedot -sivu ja synkronoidut matkapuhelinyhteystiedot näytetään kohdassa Facebookin puhelinmuistio. Yhteystietoja voidaan käyttää sinulle ja kavereillesi lähetettävien kaveriehdotusten laadun parantamiseen.
Jos poistat tuodut ja synkronoidut yhteystiedot:Kaveriehdotusten merkitys voi vähetä sinulle ja kavereillesi.Puhelinmuistiossasi ei ole enää synkronoituja yhteystietoja, mutta siinä näytetään edelleen niiden kaverien yhteystiedot, jotka ovat liittäneet sen profiiliinsa.
Huom.: varmista ennen Poista-painikkeen klikkaamista, että synkronointi on poistettu käytöstä.Tee tämä avaamalla Facebook-sovellus iPhonessa, klikkaamalla päävalikon Kaverit-kuvaketta ja klikkaamalla oikean yläkulman Synkronoi-painiketta." (Kursivointi ja lihavointi minun tekemä.)

En ollut itse synkronoinut puhelimeen kavereiden kontaktitietoja, joten rohkenin klikata Poista. Vielä yksi ilmoitus:

"Pyyntönne on käsittelyssä ja saatte tiedon sen valmistuttua. Osoitelistanne koosta riippuen käsittely saattaa kestää muutamia minuutteja. Kiitos kärsivällisyydestä!"

Kuinka SlideShare-esitys upotetaan Wikispaces-wikiin

2011-08-09T19:05:00.000+03:00

Kollega kysyi otsikon asiaa ja tässä vastaus. Wikispaces-wikiin on helppo upottaa sisältöjä muista sisällön jakamisen palveluista, mutta ensikertaa saattaa mennä pitkään ihmetellessä, että minne ihmeeseen se koodi lykätään.

Vastaavalla tavalla onnistuu myös videoitten upottaminen. YouTuben koodi on muuttunut eikä toimi Other HTML -ikkunaan upotettuna. Videota upotettaessa kannattaakin Wikispacen Widgetissä klikata kohtaa Video (vasen yläkulma) ja seurata ohjeita. Muuten yleensä aina voi käyttää Other HTML -ikkunaa koodien upottamiseen. Olen koonnut ja tehnyt Wikispaces-ohjeita, osa vähän vanhoja, tuoreempia tulossa syksyn mittaan.

Päivitä Flash... siis mikä-mitä-hä?

2011-08-09T00:43:00.002+03:00

Eräät selainominaisuudet vaativat plugeja, jotka ovat ihan eri juttu kuin bugit, paha sentään, jos kyseessä on buginen plugi. Bugi on siis virhe koodissa. Plugi on lisäpalikka sovellusohjelmaa eli plug-in. Flash Player on eräs edelleenkin hankala liitännäisohjelma. Vaikka suuri osa ohjelmista päivittää automaattisesti itse itseään, niin tämä ei päde kaikkeen. Flash Player vaatii joillakin käyttöjärjestelmillä (joita ovat mm. Windows, OS X ja Linux) ja joillakin selaimilla (joita ovat mm. Explorer, Firefox, Chrome, Opera) käsipelillä tehdyn päivityksen.

Jänskän hommasta tekee se, että samalla käyttöjärjestelmällä eri selaimilla päivitys on joko automaattinen tai käsipelillä tehtävä. Macillä näemmä Chrome sisältää automaattisen päivityksen Flashin tuoreimpaan beta-versioon, kun taas saman koneen tuore Firefox-beta vaatii käsin tehdyn päivityksen. Että ota tuosta nyssit selvää. Kaikki, jotka käyttävät Adoben Connectia, tarkistakaahan Flashinne tila.

Mac & Chrome

Sama Mac & Firefox 6 beta

Silloin ennen vanhaa...

2011-08-06T21:04:00.003+03:00

Meiän miä.

Aamulla virtaili FB:ssä taas tuttu menneitä hurjia aikoja muisteleva hupailuviesti:

"Jos olet kasvanut kotiruoalla, olet joutunut nousemaan vaihtaaksesi TV-kanavaa, pyöräillyt kouluun ilman kypärää, joutunut kelaaman kasettia lyijykynällä, joutunut menemään naapuriin sen sijaan, että olet soittanut kännykkään ottaaksesi selvää oliko kaveri kotona, ja kaupat olivat kiinni aina sunnuntaisin, laita tämä seinällesi, koska sinä olet selvinnyt!"

Mieleen tupsahti heti muutamia muitakin arjesta kadonneita asioita, joista on hauskaa kertoilla jälkipolville ja samalla laskeskella, miten kuuluu itse jo siihen ennen-vanhaa-koulukuntaan, josta itse pienenä tykkäsin ja joiden maailma tuntui olevan kaukana kaukana. Korvat hörössä kuuntelusta jäi tarinointirakkaus ja innostus puhuttuun kieleen.

Nykyäänhän ihmiset, isovanhemmatkaan, eivät välttämättä kertoile menneistä ajoista. Halpa huvi. Mutta vaatii myös tiettyä asennetta puolin ja toisin. Lapsuuteni kertojataiturit eivät vähätelleet nykyisyyttä ja kullanneet menneisyyttä vaan ihmettelivät maailman menoa ja loivat nykyisyyteen aikajatkumoa taaksepäin.

Nyt ymmärrän oman tulevaisuuskiinnostukseni virinneen noista lapsena kuulluista tarinoista, sillä mennyt loihtii sisäisen mielikuvituksen silmiin myös näkymiä tulevaan. Tulevaisuus on yhdellä tavalla heijastusta menneisyydestä. Vilkas mielikuvitus luo pienillä vihjeillä kaikenlaista.

Lapsenlapsi (vajaa viisvee) on monien naperoitten tavoin loputtoman kiinnostunut dinosauruksista. Luimme kesän kuluessa pari dinosauruskirjaa ja kävimme Heurekassa ihmettelemässä dinonäyttelyä. Dinosaurusten aika ruokkii lapsen mielikuvitusta. Jossain kaukana menneisyydessä. Aika saa menneisyystarinoitten kautta ulottuvuuksia. Taaperon nykyisyys muuttuu mielikuviksi menneestä, olevasta ja tulevasta.

Radiossa soi Entisten nuorten sävellahja, kun aloittelin tätä kirjoittelemaan. Ensin vastasin lapsenlapsen sähköpostiin (ei ihan vielä osaa lukea, mutta kirjoittaa, sähköinen viestintä motivoi ja innostaa lapsia kirjoittamaan). Ajat muuttuvat ja viestintäkulttuurit. Ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa. Nostalgialla on sijansa, mutta pitäisikö menneeseen pitäytyä vain siksi, että se oli silloin ennen vanhaa ainoa oikea ja todellinen?

Jos maailmaa tarkastelee jurakauden perspektiivissä, on ihan sama, miten me pienet ihmiset keskenämme viestittelemme. Tärkeintä on yhteyksien luominen, toistemme ymmärtäminen, kyky ilmaista ja kyky kuulla, eläytyä, ymmärtää.

Kannusta kaveri päivässä

2011-08-03T23:13:00.004+03:00

Ihastelin Linda Saukko-Raudan, Nina Rantapuun, Aarne Hagmanin ja Eero Nukarin jakamia sisältöjä ja tuumiskelin G+:n viestivirtaan:

Miten avointa lisenssoitua sisältöä verkkoon tuottava (esim. opettaja) pääsisi nolotuskynnyksen yli? Monilla olisi mistä jakaa. Esteenä ei ole enää muu kuin se, että mokaaminen pelottaa.
Oma kokemukseni on, että paljon auttaa se, kun ajattelee, miten paljon netissä on tavaraa ja miten harva yleensä edes löytää mun juttujani. Toinen on ajatus siitä, että vain tekemällä oppii ja palautelinkki joka paikkaan, jotta joku avulias voi auttaa korjaamaan virheeni. En ole ainut erehtyväinen ihminen.
Toinen kokemukseni on keskinäisen kannustamisen lisääminen. Hyvää palautetta, kiitosta ja rohkaisua kaipaa lapsen lisäksi myös aikuinen.

Pienillä sanoilla voi saada paljon aikaan oikein ajoitettuna: joko tappaa innostuksen tai asentaa siivet selkään.

Aarne Hagman pohdiskeli Vinkkiverkossa tuota noloksi tuntemista. Kannustetaan toisiamme ja otetaan itsemme vähemmän vakavasti. Tuloksena on yhteinen keko, josta jokainen hyötyy enemmän kuin yksin tuhertamisesta.

Hengailtiin naamakkain etätyökavereitten kanssa

2011-08-01T23:43:00.002+03:00

Elokuun ensimmäinen aamu alkoi kuin tuoreilla koululaisilla, uusi aapinen käpälissä, vaikka vielähän oikeilla koululaisilla on lomaa. Tunnelma vain muistutti. Tapasimme lomilta keräytyvän työporukan kanssa Google+:n hangoutissa eli juttelimme kasvotusten netin kautta.

Yhteys kulki Hämeenlinnan, Miehikkälän, Jyväskylän ja Lempäälän välillä – kaikki viisi noviiseja. Pieniä ensikertalaistyhmyyksiä sattui itselleni; olisi saatu vielä Kaarina ja Tamperekin mukaan, mutta mokasin. Tekemällä oppii ja jakelen tässä pari mokaa muille vinkiksi.

Hangoutin ohella työstimme yhteistä muistiota.

Teknisesti viiden hengen videoyhteys toimi yllättävän hyvin. Ääni oli erityinen ilon aihe, sillä monissa verkkovideojärjestelmissä ensimmäinen vartti kuluu äänen säätämiseen. Mukaan liittyjät pompsahtivat näkyville pienen äänimerkin säestyksellä. Suuri kuva seurasi äänessä olijaa kohtuullisen nopeasti. Vähän oli pientä häiriötä, pari lyhyttä langalta tipahtamista, mutta muutoin tunnin yhteinen työskentelytovi sujui mukavasti.

Miksi hangout? Siksi, että halusimme hankkia käyttökokemusta, testimielellä. Tavoitteemme on pitää joka maanantai linja auki piipahteluille. Videoyhteys tuo elävyyttä. Kirjoitamme yhteistyöhetken muistion jaettuun dokumenttiin. Tunti on sopiva aika. Pieni agenda on hyvä olla. Mietin, että vetovuoroa olisi myös hyvä kierrättää. Jonkun on hyvä johdatella, vaikka jutellen rönsyily antaa tilaa harharetkille ja ideoinnille.

Miten siis teknisesti? Joku käynnistää hangoutin ja kutsuu piirin tai ihmiset. Hangoutin voi käynnistää myös Goolen chatistä tai lähettämällä käynnistämisessä saamansa linkin ihmisille. Hangoutilla ei ole isäntää, joten aloittaja voi poistua kesken kaiken. Kutsuttuja voi olla enintään 25 ja yhteen hangoutiin mahtuu kerralla 10.

Osallistujilla pitää olla G+-tili. Tässäpä sitten itse tumpeloin. Ohjeetkin tuli luettua vasta ensikäytön jälkeen, toinen moka, mutta kukas niitä ohjeitä muka lukee. Kutsuin oman Työkaverit-piirin. Piirissä oli ihmisiä, joita olin lisäillyt nimellä ja osa lisätyistä ei ollut Google-käyttäjätilejä ja ihmiset olivat luoneet G+-profiilinsa eri osoitteella. Huomasin myös jälkikäteen, että Työkaverit-piirissä oli useamman työyhteisön jäseniä, erittelinkin jälkeen päin projektikohtaisesti.

Hangoutin lämpiö.

Kun hangoutin avaa, saapuu lämpiöksi nimitettyyn verkkotilaan. Jos ei ole Google video-chattiä aiemmin käyttänyt, saa opastusta lisäosan asentamiseen. Palvelu tukee tuoreehkoja selainversioita ja vain Chromea, Firefoxia ja Exploreria. Linux-käyttöjärjestelmää ei tueta.

Rupattelun aikana voi mykistää oman äänen tai videon. Chattäily on mahdollista. Headsetin tai nappiluurien käyttöä suositellaan. Erikoisuus, jolla on varmasti käyttöä, on mahdollisuus katsoa yhdessä YouTube-videoita.

Googlen omat selkeät ohjeet kannattaa vilkaista. Teknisiä tietojakin löytyy. >> Googlen hangout-ohje.

Survival kit: Google+

2011-07-28T23:55:00.003+03:00

Pääsin työmaille tovereita varhemmin: kas keltanokille nopeammat vihreät niityt. Sivusilmällä tuli muutenkin silmäiltyä kesän mielenkiintoisinta some-uutukaista, Google+:aa. Mitä sitten lomalta palaajan olisi hyvä ensi hätiin uutukaisesta ymmärtää? Hyviä opasteita on jo monta, listaan muutamia tämän kirjoituksen loppuun.

Sähköpostiin on saattanut tulla kutsuja, kun ihmiset ovat lisäilleet Google+ eli lyhyesti G+ -piireihin sinut. G+:ssa ei ole ryhmiä (ainakaan vielä), ei kanavia (ainakaan vielä), eikä sinne voi vielä liittyä ilman kutsua (kiitos tämän kohdan korjauksesta Sun äitis). Meneillään on ennakkotestausvaihe, ei vielä edes kuuluisa beta. G+ toimii kuin kirkastettu Facebookin ja Twitterin sekasikiö.

G+:aa voi hyvin käyttää sähköpostin vähentäjänä ja sähköpostimuistutuksiakin voi rastitella asetuksista pois, jos muuten käyttää selaimella Googlen palveluita tai asentaa lisäosia (jotka siis vielä toimivat välillä ja välillä eivät).

Kontakteja voi seurata ilman, että kontakti hyväksyy seuraamisen, siis kuten Twitterissä. Piireillä voi halutessaan luokitella ihmisiä ja tämä luokittelu auttaa sekä omaan julkaisemiseen (julkaisu vain rajatulle piirille) että seuraamiseen. Huomata sopii, että rajatulle piirille julkaistun voi toinen julkaista edelleen, ellei erikseen ole julkaisusta napauttanut päälle viestikentän oikean laidan minimaalisen pienen pudotusvalikkonuolen takaa edelleen julkaisemisen estoa päälle.

G+ on parhaimmillaan avoimena areenana ja piireillä tuntuisi olevan järkevämpää seuloa sisään tulevaa viestivirtaa kuin ulos lähtevää. Makuasia, itse koen näin.

Selainlaajennoksia Chromelle on jo jonkin verran ja mobiiliversiot Androidille (kehuttu) sekä iPhonelle (kelpo). Toiminnoissa vielä epävakautta.

Samaan syssyyn ovat uudistuneet käyttöliittymät monissa Googlen palveluissa ja aika monissa toimii jo kapea musta yläbanneri, jossa muutaman pikselin punainen yläviiva näyttää, missä palvelussa ollaan ja oikeassa laidassa on pikkuinen ruutu, joka ilmaisee G+:n tuoreet tapahtumat. Selkeästi suunta on Googlen palveluiden keskinäistä integrointia kohti. Esimerkiksi G-Talk eli chat toimii mainiosti G+:ssa.

Isohkoja uudistuksia on jo tullut ja tulossa kuvien (ja videoitten) julkaisuun. Googlen kuvapalvelu Picasa pelittää jo nyt notkeasti G+:ssa ja odotettavissa on edistysaskeleita (tuore monipuolinen valokuvaamisen ammattilaisen bloggaus aiheesta).

Google hankki jo 2007 Marratechin videokonferenssipalvelun ja siitä lähtien on odoteltu, että milloin ja mitä. Google Talkiin videoyhteys tuli, oliko pari vuotta aikaa. Mutta nyt G+ tarjoaa herkkua, Hangoutin. Käyttäjä voi avata oman videokameransa ja kaverit voivat hengailla mukaan rupattelemaan. Tyyliin kahvipöytäjutustelua tai kuten vekkulisti in english nykyään ilmaistaan 'watercooler conversation'.

Jaikun (jonka Google osti 2007) jälkiä näkyy ainakin iPhonen G+-sovelluksessa, jossa on muutamista somepalveluista, kuten Brightkite, tuttu ominaisuus eli maantieteellisesti läheltä laitettujen viestien näyttäminen. Meillä näkyy kiintoisasti Leningrad Oblast lähialueviestivirtana ja kylläpä rajan takana ja tällä puolenkin, Haminan Lepikönrannassa, näkyypi kyrillinen stream.

G+n koekäyttöaika ajoittui lomakaudelle eikä asiaa hehkutettu Waven tyyliin isosti. Omaan some-elooni ei ole osunut vastaavaa kokemusta. Ihmiset kontaktoivat tutuntuttuja, G+ tukee laajennetuilla piireillään tätä yhden askeleen päässä olevien potentiaalisten tavoittamista. Edellisiä yritelmiä selvästi paremmin G+ tukee ihmisten luontaista tuttavustumista ja kuulolla oloa, satunnaistia kohtaamisia ja kaveeraamisia.

Työkäyttö tuntuu soljuvan notkeasti, vaikka harmi kyllä, vielä ei ole tagejä eli viestien sisällön määrittelyä, käytössä. Paljon ominaisuuksia on varmasti vielä tulollaan, mutta tällaisenaan G+ on todella lupaava. Ja toki, ilman pärjää, mutta itse toivon hartaasti, että G+ on moniaistisesti ja tiedonkäsittelyä tukien renki työhommiin ja ohessa maitolaituri kepeään keksimiseen ja hengailuun.

Hyviä pikajohdatuksia suomeksi, näillä vähintään pääsee hyvään alkuun ja G+:ssa saa kysellä, kaverit jeesivät eteenpäin:

>> Googlen omat ohjeet
>> Tarmo Toikkanen: 10 vinkkiä Google+:n käyttöön
>> Harto Pönkä: Google+ panee käyttäjät taggaamaan toisiaan piireihin
>> Tuija Aalto: Näin saat hangoutista enemmän irti
>> Tuija Aalto: Ei kiirettä Google Plussan käyttöönotolla
>> Janne Junttila: Google+ ei ole Facebook
>> Kit Seeborg: 6 slideshows to get you started with Google+
>> Jaana Nyström: Päivittyvä starttiopas Google+ -käyttäjille
>> Outi Lammi: Google+, ensivaikutelmia

>> Diigo-linkkikokoelmani
>> Diigo-linkit kaikilta

Share&Learn, osa 1: Tiedonhankinta oppimisen perusasia

2011-07-26T21:02:00.002+03:00

Perinteiset tiedonhankintamenetelmät toimivat edelleen: toiset ihmiset, kirjat, lehdet, koulut, kurssit ja niin edelleen. Tiedonhankinta osana oppimista ei ehkä ole saanut riittävästi huomiota. Tiedonhankinta on muuttunut digitaalisen, verkottuneen ja sosiaalisen median aikakaudella. Opettelemmeko sitä kunnolla? kiinnitämmekö huomiota käteviin menetelmiin? Mediakriittisyys ei ole ainut asia, johon tiedonhaussa ja sen opettamisessa tulisi kiinnittää huomiota.

On paljon aloja, joissa ajankohtaisin ja havainnollisin aineisto löytyy netistä. En halua vähätellä kirjojen ja artikkeleiden arvoa. Rakastan kirjoja ja sormeni syyhyävät niiden kimppuun. Nykymaailmassa tarvittavan tiedon määrä on suuri eikä nopeasti vanhenevaa tietoa kannata painaa ja vaikka sitä painetaankin, on syytä kysyä, kannattaako painotuotteita ostaa ja säilyttää kotona, varsinkaan kun painotuotteista ei pysty hakemaan tarvitsemaansa tietoa nopeilla hakutoiminnoilla. Kirjastot pystyvät hankkimaan vain pienen osan tarjonnasta. Kaukolainat ovat hitaita ja kalliita (jos eivät asiakkaalle niin järjestelmälle).

Osuva ja tilanteessa tarjolla oleva lisäinformaatio rikastaa oppimista. Muistijälki on rikkaampi, jos opittavan asian ollessa mielessä, etsitään lisätietoa. Oppiminen virittää aiempaa muistitietoa. On eri asia, jos lisätieto tulee päivän tai viikon kuluttua. Muistijälkeen saattaa olla jo syntynyt vääristymää, kytkennät vanhojen tietojen kesken voivat olla heikkoja.

Yksi tiedonhaun arvokas ulottuvuus on siis nopeus.

Toinen arvokas ulottuvuus, vielä tärkeämpi, on oikeellisuus.

Miten hakea oikeaa tietoa, jos ei tiedä asiasta riittävästi entuudestaan? Sosiaalinen media tuottaa ulkoa katsoen informaatiovyöryn, mutta itse asiassa syvemmällä tapahtuu paljon informaation luokittelua, arviointia, jakelua ja muuta järjestämistä. Myös nykyiset hakukoneet auttavat tiedonhaun osuvuudessa.

Hakutoimintoja voi tehostaa pienillä keinoilla. Esimerkiksi Googlessa on mahdollisuus käyttää tarkennettua hakua. Haun hienosäätöjä ovat muun muassa + ja - merkit, lainausmerkit, tähti, site: -haku yms.

Pikkutietoa, josta muutamat opiskelijani olivat ylen tyytyväisiä: Googlen hakukenttää voi käyttää taskulasakimen tapaan, merkkeinä - + * /. Lisää pikkuvinkkejä Googlen hakukentän lisäominaisuuksista. Lisäoppia interaktiivisesta Google Guide -oppaasta. Hakutaitoja voi testailla Google Quiz -sivulla.

Hyvä olisi, jos Googlella olisi tiedonhaussa kilpailijoita ja toisaalta palvelun kohtuullisen stabiili tila on monille helpotus. Verkkopalveluiden kilpailusta seuraa jatkuvia muutoksia, jotka rasittavat monia ihmisiä.

Toki hakupalveluita löytyy pilvin pimein. Itse olen tallettanut kirjanmerkkeihin muutamia. Kuvahaut ovat mielenkiintoisia. Kasvojentunnistus osoittaa koneellisen kuvahaun nerokkuuden. Itse kävin loman aikana muutamassa tunnissa omalta koneeltani läpi yli 20 000 kasvokuvaa ja nimesin sukulaiset ja ystävät. Apuna oli Picasan sovellus ja sen kasvotunnistus, joka oppii työn edetessä. Luokitelluista kuvista saa Picasalla myös hauskoja kollaaseja. Laitoin yhteen kaikki omat naamakuvani (1468) ja äidin naamakuvat (126). Vaikka olemme monissa kuvissa kovin saman näköisiä, kollaasi paljasti eron kasvojen muodossa.

Eräs tiedonhaun merkittävä piirre onkin ajankäyttö ja ihmisen työtaakan vähentäminen.

Kuvahaun kehittyminen on yksi esimerkki siitä, miten hakutoiminto muuttuu sulavaksi kumppaniksi ihmiselle. En olisi voinut kuvitella järjestäväni 20 000 valokuvaa ilman koneellista apua muutamassa tunnissa.

Tämä kirjoitussarja toimii oppisisältönä AVO- hankkeen koulutuksissa. Sarja perustuu Erik Qualmanin Socialnomics-kirjan ja Jane Hartin Share&Learn-kurssiaineiston virittämiin ajatuksiin
Share&Learn | Groups | 30 ways to use social media to work and learn smarter (Summer Group) | Courseware

Profiilikuva nettipalveluissa

2011-07-16T11:23:00.002+03:00

Viime aikoina nettifoorumeilla on vilahdellut toiveita, että ihmiset pitäisivät kaikkialla samaa profiilikuvaa eivätkä vaihtelisi sitä. Ymmärrän toiveen ensisijaisesti tiedonkäsittelyä rasittavan informaatiotulvan keventämisenä. Varsinkin tuoreilla somemaisemissa seikkaileville visuaalinen informaatiohyöky on suuri ja tätä hyökyä mielisi vähentää.

Profiilikuvalla nettiympäristöissä on kaksi isompaa funktiota:

a) Ensiksi se on osa henkilön identiteettiä, antaa informaatiota, äänen (itse tavallaan kuulen kuvan puhuvan, vaikka kyse on kuvasta ja tekstistä) ja kuva heijastaa persoonaa, niin pikkuinen kuin se onkin, sillä voi kertoa itsestään yllättävän paljon. Tämä profiilikuvan piirre on erityisen tärkeä henkilölle itselleen.

b) Toiseksi se tukee havainnointia ja muistia eli ihmisen tiedonkäsittelyä. Ihminen pystyy muistillaan liittämään yhteen erilaisia symboleja, merkkejä, kuten nimiä, lempinimiä, kuvia. Biologisesti meidät ihmiset on evoluution kuluessa ohjelmoitu tunnistamaan erityisesti kasvoja, mistä syystä kasvokuva on helpompi muistaa ja tunnistaa. Tämä profiilikuvan tiedonkäsittelyä tukeva piirre on erityisen tärkeä henkilön seuraajille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos käytät kasvokuvaa profiilikuvana, vaihtaminen ei ole kovin iso tiedonkäsittelyn ongelma seuraajille. Jos taas käytät jotain ei-kasvokuvaa, seuraajille tulee hitusen enemmän jumppaa muistamisen kanssa, mutta ei sekään mitenkään ongelma ole.

Ihminen ei välttämättä edusta kaikissa nettiympäristöissä samoja persoonallisuutensa puolia eikä liity samalla tavoin sosiaalisiin piireihin. Henkilökohtaisen identiteetin ja persoonan ilmaisemisen kannalta vaatimus kaikkialla ja aina samana pysyvästä profiilikuvasta rajoittaa henkilökohtaista ilmaisua ja muuttumista. Voisi verrata siihen, että työpaikalla pyydettäisiin jokaista tulemaan samoilla vaatteilla töihin, kuin ensimmäisenä työpäivänään (ei nyt sentään koulupuku-tyyppinen vaatimus).

Yksi erityispiirre nettiin liittyen on silmäilevä seulonta suuresta profiilikuvavirrasta. Tällöin sama hyvin erottuva kuva helpottaa löytämistä. Tässä suhteessa eräs nerokkaimpia profiilikuvia on Tero Toivasella, sen huomaa nopeasti, vaikka ruutu olisi täynnä pikkiriikkisiä profiilikuvia.

Plussan puolella Google

2011-07-15T18:11:00.003+03:00

Tälle kesäkaudelle sijoittui useita Googlen palveluiden uudistuksia ja kokonaan uuden testivaihe.

Gmailin perusleiska vaihtuu kevyeen ja vähäeleiseen. Sama ulkoasu-uudistus on raikastanut myös Blogger-palvelua. Tekstieditori muistuttaa Google-dokumenttia. Hallintasivun ilmekin on niin uusi, että ensin hieraisee silmiä.

Gmailissa voi nyt valita viestinäkymän useista vaihtoehdoista.

Gmailin paras uudistus on viestien perusnäkymän valikoima. Jo aiemmin tuli mahdollisuus seuloa tärkeät viestit (ja Gmail automaattisesti auttaa perusseulonnassa) ja halutessaan valita perusnäkymään tärkeät viestit. Nyt käyttäjä voi valita halutessaan myös perusnäkymän näyttämään ensimmäisinä lukematta olevat viestit tai merkityt viestit.

Gmailin käyttäjältä saattaa helposti jäädä huomaamatta myös kätevä pikku palvelu, joka oli aiemmin erillissovellus Remember the Milk. Nyt se on vakiona ja nimeltään Tasks/Työlistat eli perinteinen to-do-lista. Sähköpostin voi esimerkiksi suoraan merkitä tehtäviin. Työlistoja voi luoda tarpeen mukaan ja jokaisen tehtävän voi myös sijoittaa Google-kalenteriin. Työlistan voi lisätä iGoogleen. Se toimii myös mobiililaitteissa. Ks. lisää Googlen omalta ohjesivulta.

Jänskin somepiirejä pyörittänyt uutuus on moneskohan yritys Googlelta houkutella someilua omaan palveluunsa, viides vähintään: Groups, Orkut, Buzz, Wave. Nyt testikäyttöön avattu Google+ näyttää todella lupaavalta. Ensimmäistä kertaa palvelu on jo testivaiheessa integroitu kelvollisesti Gmailiin, Google-kalenteriin, dokumentteihin ja Picasaan (tulollaan on myös uusi kuvavirtapalvelu Photovine) ja integrointi on parantumassa jo ensi viikolla.

G+ yhdistää Facebookin, Twitterin ja sosiaalisten kirjanmerkkien ominaisuuksia. Listojen ja ryhmien tapaan G+:ssa luodaan piirejä. Saman tuttavan voi liittää useisiin piireihin. Omia viestejä voi julkaista kokonaan julkisesti, piireissä tai yksittäiselle kontaktilleen. Mitään valtiosalaisuuksia ei toki kannata vuodattaa, sillä viestejä voidaan jakaa piiristä toiseen.

G+ ei vaadi seuraamiseen Facebookin tapaan molemminpuolista hyväksyntää. G+:ssa on myös mahdollista seurata henkilöiden lisäksi tiettyä aihepiiriä (Sparks). Aihepiirin voi kiinnittää omaan perusnäkymään. Piirien ja aihepiirien selailu on jo nyt varsin kätevää eli tiettyjä nettiselailun ominaisuuksia on mukana palvelussa.

Arkikäyttö ratkaisee, miten G+ menestyy. Verkottuminen tuntuu olevan nopeaa ja tihentävää. Keskenään tuttavantuttavien kautta löytyvillä on kaikkia aiempia kokemiani palveluita matalampi kynnys lisäillä kontakteja. Itse arvelen, että syksyn tullen työkäyttöpiirit vilkastuvat. Se, mistä palveluista G+-aktiviteetti on pois, jää nähtäväksi. Keskustelua on käyty G+ versus Facebook ja arveltu, ettei G+:lla ole mahdollisuuksia lyödä FB laudalta ja että sillä on mahdollisuuksia ja ettei ole tarvetta keskustella koko asiasta.

Miten sinne G+:aan pääsee? Siten, että joku piireissä oleva kaveri lisää sinut omiin piireihinsä. Lisää aiheesta Diigo-linkkikokoelmastani (ja toki googlaamalla G+ / Google+ tolkuton määrä tavaraa). Toikkasen Tarmon 10 aloitusvinkkiä suositeltavia.

Poimintoja hallitusohjelman koulutuspoliittisesta osasta

2011-06-20T18:09:00.000+03:00

Innostuin ensi kertaa eläissäni lukemaan hallitusohjelmaa. Kiinnostukseni kohteena oli, mitä koulutukseen liittyvistä asioista sanotaan. Rapoilin lukemiseni Facebookiin. Ai miksi sinne, Facebookhan on kuoleva taidemuoto... noo, sattui olemaan sopivasti auki ja nykyisin siellä ihmiset kommentoivat ahkerammin kuin esimerkiksi Qaikussa tai Twitterissä.

Olisi ihan kivaa kuulla muiden lukupoimintoja. Yleisvaikutelma oli ihan hyvä. Joissakin kohdin oli vain tavoitteita, pääsääntöisesti kuitenkin päätöksiä, jotka toteutetaan.

Hallituksen neuvottelutulos 17.6.2011 (pdf). (Pysyyköhän netissä... no, VM:n sivuilta löytyy jatkossa).

Mielenkiintoinen termi tuo osaamisympäristö. Miten osaamisympäristö eroaa oppimisympäristöstä? Miksi puhutaan ympäristöstä ihmisten sijaan (vrt. osaamisverkostot)?

Yleissivistävällä puolella näyttöjen kehittäminen on mielenkiintoinen asia: "Aiemmin ja muualla opitun tunnistaminen ja tunnustaminen otetaan osaksi kaikkea koulutusta perusasteelta aikuiskoulutukseen. Edistetään tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä."

SADe ilmeisesti linkittyy ohjauksen ja elinikäisen oppimisen kanssa "Laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Elinikäisen oppimisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat
tarjolla kaikille yhden luukun periaatteen mukaisesti. "

SADe Oppijan verkkopalvelut: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/oppijanpalvelut/index.html

Monet ovatkin jo kommentoinen iloisena uutisena varhaiskasvatuksen siirtymistä samaan hallintokuntaan opetustoimen kanssa.

Miten laatutyö toteutuu niin, ettei ole pelkkää byrokratiaa vaan aitoa laadun tuottamista? "Edistetään laatukriteerien käyttöönottoa perusopetuksessa."

Tämä on hieno tavoite: "Valmistellaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon vuonna 2016 tapahtuva uudistaminen vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta, liikuntaa sekä yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistamalla kieliohjelmia. "

Lukiokoulutuksen laadun takeena erikseen mainittu etäopetuksen kehittäminen.

Lukion laatutyöhön porkkanana raha. Tämä on mielenkiintoista: "Sisällytetään lukiorahoituksen perusteisiin tuloksellisuusrahoitusosuus, joka palkitsee koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta, esimerkiksi yksilön oppimistulosten paranemisesta ja vähäisistä keskeyttämisistä. "

Äidinkielen yo-koe muuttuu jälleen.

Myös ammattioppilaitoksia palkitaan rahallisesti laadusta ja laadun parantamisesta.

Arviointiasiat keskitetään puolueettomaan Koulutuksen arviointikeskukseen.

Rapoilun aikana tuli kommentti: "Toivoisin, etteivät tavoitteet ole kiinni hallituksesta vaan hyvistä periaatteista." Vastasin siihen: Kyllä varmasti suuri vaikutus on kaikella sillä tekijäjoukolla, joka todellistaa asiat käytännössä. Rahalla ja laeilla voidaan toki ohjata. Tuntuisi, että ainakin tasa-arvoisuutta on koetettu pitää arvokkaana, maahanmuuttajataustaiset ja vähemmistöt mainittu useaan otteeseen (ensimmäinen hallitusohjelmapaperi, jota ikinä luen, joten en osaa vertailla entisiin).

Tää on jännä. Aikuiskoulutuksessa tulee uutta: Sähköinen sivistyskeskus ja kansalaisten henkilökohtainen koulutustili (Osana SADe-ohjelmaa).

Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta poistetaan tutkintomaksut.

Outoa, että opintotuen sitominen indeksiin tapahtuu vasta nyt ja sekin vasta 1.9.14.

Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

2011-06-05T10:12:00.001+03:00

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256

On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:

"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."

Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.

Facebook: sivun ylläpitäjän kommentointivalinnat

2011-06-02T21:52:00.000+03:00

Jos olet ylläpitäjänä Facebook-sivulla, oletuksena kyseiselle sivulle julkaisemasi viestit näkyvät sivun profiilin julkaisuina. Alla ohje, kuinka voit vaihtaa asetukset niin, että voit kommentoida omana itsenäsi:

1. Muokkaa sivun asetuksia

2. Valitse Sinun asetuksesi

3. Ota täppä pois nuolen osoittamasta kohdasta julkaisuasetuksissa ja tallenna. Voit halutessasi käydä vaihtamassa asetuksen takaisin.

Voit myös käyttää Facebookia ylläpitämäsi sivun profiililla eli voit mennä kommentoimaan toisaalle niin, että edustat sivua, et itseäsi (myös käyttöliittymä muuttuu samalla). Valitse Käyttäjätili ja Käytä Facebookia sivuna (jos et ole minkään sivun ylläpitäjä, et voi käyttää tätä valintaa).

Vertaisaika – yhdessä tehty netitse

2011-06-02T19:18:00.001+03:00

Me, met, myö...

Vaikka kesäkärpäset eivät vielä taajaan pörrää, yrittelen yhdellä iskulla montaa kärpästä. Töissä rakentelemme parhaillaan verkostomallia koulutushankkeen toteuttamiseen. Opiskelurintamalla tutkailen tiiviiseen tahtiin nettikätilöintiä eli sitä, miten saadaan melko avoimessa toimijaverkostossa aikaan tavoitteellinen prosessi.

Samaa aihepiiriä käsittelee kesäharrastus, jota teemme Tuija Aallon ja Kari A. Hintikan kanssa. Kirjoitamme nimittäin opasta nettitalkoistamisesta ja muusta verkkovälitteisestä yhteistekemisestä, jota on nimitetty mm. crowdsoursing, sorsastaminen, joukkouttaminen tai verkkofasilitointi. Opas antaa eväitä sekä järjestöissä, yrityksissä että vapaammissa nettiverkostoissa toimiville.

Jos aihe kiinnostaa, voit seurailla keskustelua, kommentoida ja siten myös osallistua oppaan tuottamiseen. Varsinaista tekstiä julkaisemme myöhemmin, mutta asiaa möyhennämme ja lannoitamme, kuten kunnon kylväjät konsanaan:

Vertaisaika-blogissa ilmestyy aihepiiriin liittyviä tekstejä,
ideoita imuroidaan myös Facebookista,
Twitteristä ja
Qaikusta,
nettihubina vertaisaika.fi ja
aihepiirin linkkejä talletan Diigoon tunnisteen vertaisaika alle.

Vertaisajan tunnuskuvan tarina löytyy blogista.

Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää

2011-05-31T21:56:00.000+03:00

Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.

Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.

Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."

Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.

Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.

Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).

Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):

infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
edistetään tasa-arvoista keskustelua,
lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".

Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."

Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.

Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.

Hippusen linkinlyhentäjistä ja QR-koodeista

2011-05-30T14:25:00.001+03:00

Pitkät verkkolinkit ovat hankalia sähköposteissa ja lyhytviestintään ne eivät mahdu ollenkaan. Twitter ja sen erilaiset käytöliittymät tarjoavat automaattisia keinoja lyhentää pitkiä linkkejä. Monet palvelut tarjoavat myös jakamiseen valmiiksi lyhytosoitteen.

Toisinaan tulee tarve esimerkiksi tapahtumakutsuihin tai monisteisiin tai puheena toistettavaksi saada arvottua kirjain-numeroyhdistelmää selkeämpi lyhenne. Tämä onnistuu esimerkiksi Bit.ly-palvelulla, kun luot käyttäjätunnuksen palveluun. Bit.lyä voi käyttää myös ilman käyttäjätunnusta, mutta kustomoitua osoitetta ei pääse tekemään avoimesti. Jos aiot jatkossakin lyhentää saman aihepiirin linkkejä, suunnittele linkkien yksilöinti (esimerkiksi vuosinumero perään), koska luonnollisesti lyhennelinkkienkin on kaikkien oltava uniikkeja. Bit-lystä saa selaimeen painikkeen, jolla linkin lyhennys ja leikepöydälle kopiointi käyvät kädenkäänteessä. Myös selainlaajennoksia löytyy, joilla sama asia joituu.

Googlella on oma linkin lyhentäjä, joka näyttää klikkaustilastot ja tarjoaa samaan pakettiin myös QR-koodin. Esimerkiksi tämän blogin lyhytosoite on http://goo.gl/q44H4 ja QR-koodi tuossa yllä. QR-koodin voi lukea kännykällä (erilaisia sovelluksia, ei toimi kaikissa malleissa). Koodi avaa mobiililaitteeseen nettisisällön, kuten verkkosivun tai tiedoston. Helsingissä esimerkiksi koodeja näkee ratikkapysäkeillä ja koodi johdattaa aikataulutietoihin. Valopin sivulla myös QR-koodesta.

EDIT: Heti tipahti kommentissa hyvä täydennys eli QR-koodin saa myös Bit-lystä: "Myös Bit.lyn linkkeihin saa automaattisesti tuon QR-koodin. Koodi löytyy muun muassa lyhytlinkin infosivulta, jolle pääsee lisäämällä linkin perään plusmerkin (esim. http://bit.ly/kNnHgv+)."

Historian havinaa: uskalla erehtyä ja kokeile rohkeasti

2011-05-28T10:14:00.000+03:00

Tuli mieleen, että koskas puhuinkaan ensi kertaa somen opetuskäytöstä ja sitä diaesitystä etsiessäni osuin ensimmäiseen keikkakoulutukseeni 6,5 vuoden takaa. Jo ennen sitä olin pitänyt omassa koulussamme Opit-opintokerhoa, jossa opettelimme yhteistuumin kyseisen verkko-oppimisympäristön käyttämistä.

Tuo ensimmäinen keikkakoulutukseni opettajille oli Heinolassa Kuuselan Juhan vetämällä kurssilla 11.11.2004. ja kohderyhmänä etälukio-opettajia. Opetussuunnitelma oli juuri uudistunut ja ensi kertaa yleisessä osassa puhuttiin aihekokonaisuuksista, joilla oli tarkoitus integroida oppiaineita ja saada aikaan liikettä siihen suuntaan, josta nykyisin puhutaan ilmiöpohjaisena oppimisena.

Olin jo silloin nauhoittanut pienen virikkeen kurssilaisille. Vaikka tuolloin puheena oli verkko-opetus ja hieman nykyistä enemmän painotus verkko-oppimateriaalin suuntaan, ei näissä perusjutuissa ole mitään kummasti muuttunut suhteessa oppijalähtöiseen sometyöskentelyyn. Slidecast eli 6,5 vuotta vanha kuusiminuuttinen pölötykseni synkattuna dioihin:

Matkaan 111104

View more webinars from arongas

Virtuaalisia teoskokoelmia

2011-05-27T22:36:00.000+03:00

Vinkkaanpa tässä lyhyesti läksynteon keskeltä kaksi hyvää keinoa pysyä ajan tasalla opetusalaan liittyvien julkaisujen kanssa. Toinen hyvä paikka on Oppiminen.fi-raporttipankki Diigossa. Kyse on Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden koordinaation avaamasta ryhmästä (suunilleen näin, tulipa kauniisti sanarunoiltua). Diigo-ryhmään jäsenet voivat tallettaa aiheeseen liittyviä verkkojulkaisuja. Tallentaminen käy kätevästi selaimen laajennoksella.

Toinen hyvä paikka seurailla tuoreita verkkojulkaisuja on Scribd, jonne juuri putkahti mm. keskiviikkona julkaistu Silmät auki sosiaaliseen mediaan. Scribdissä voi perustaa omia kokoelmia, hakea hakusanoilla ja seurata toisia käyttäjiä, heidän julkaisujaan ja kokoelmiaan. Ja siis mahdollisuus myös julkaista omia tekstejä. Meikäläinen löytyy osoitteesta http://www.scribd.com/anne_rongas.

Kannattaako blogikirjoittaminen näinä FB-aikoina

2011-05-22T23:20:00.000+03:00

Sosiaalisen median suurhyöky 2005 alkoi blogeista, yltyi wikeistä ja sittemmin palvelutyyppien kirjo on kasvanut tiheää tiheämmäksi viidakoksi. Moni tuore viidakkoon sukeltava pää pyörryksissään ihmettelee, mitä palveluja kannattaisi ottaa käyttöön, kun kuitenkin ensi viikolla tulee taas tukullinen uusia ja kiiltävämpiä.

Kommentoin äskettäin erääseen somepalveluiden viidakkoihmettelyyn, että edelleen voin suositella peruslähestymisenä samoja palveluita kuin vuonna 2005. Blogit ja wikit ja jos malleja kysytään, kaksi kumpaisestakin on ollut toimivia kaikkien näiden vuosien ajan: blogeista Blogger ja WordPress, wikeistä Wikispaces ja MediaWiki.

Antti Poikola rakenteli nykyisellään Nettikansana tunnetun oppimis- ja toimintaverkoston perustuksia Mahdollista-blogiin. Blogi oli avainroolissa viime syksynä MindTrek-konferenssin yhteydessä järjestetyn Nettikansa-tapahtuman ennakko- ja jälkiaktiviteeteissa. Itse kirjoittelin oman leirinuotioni polttopuista elikäs nettikätilöinnistä kyseiseen blogiin ja viikko sitten kohtasimme Otavan Opistolla nettikätilöintipajassa, jossa nuo syksyiset bloggaukseni ovat yhtenä aineistona.

Samainen Nettikansan leiripäivä johdatti bloginuotiotulineen kirkastamaan omaa graduteemaani, joka siis on nettiverkostojen fasilitointi. Perustin syksyllä gradublogin. Eipä aikaakaan, kun sain kommenttina kultakimpaleen. Sama pieni ja vaatimaton blogi on poikinut paljon muutakin arvokasta.

Viimemmäksi bloggaamisen vaikuttavuutta olen ihastellut seuratessani Tero Toivasen näkymättömän oppimisen leimahdusta some-eloon.

Tero oli havainnut Twitterissä John Moravecin kuuluttavan tuoreimman kirjansa (yhdessä Cristóbal Cobo kanssa) pdf-version arviointia. Tero espanjantaitoisena twiittasi halukkuutta ja sai arvostelukappaleen itselleen. Kirja näkymättömästä oppimisesta osui suoraan siihen, mitä Tero oli viimeisten vuosien aikana hahmottanut eri suunnista. Muutosta ilmassa. Oppimisen menneet paradigmat ovat kypsyneet ja nahistuneet. Muutos on enemmän kuin välttämätön ja hannaavat voimat vakiintuneisuudessaan – sanon Esa Saarista lainaten – latistuksen mankeli.

Tero kirjoitti blogiin, muutamat lukivat, kannustivat innoissaan kommenteissaan, linkittivät Twitteriin ja Facebookiin, Tero perusti näkymättömän oppimisen ryhmän Sometu-verkostoon. Ainakin itse kutsuin lauman kavereitani ryhmään. Tiesin entuudestaan Pekka Ihanaisen ja John Moravecin kumppanuuden. Muistan sytyttävän innovaatiojunanodotustuokion Oulussa tammikuussa 2009, kun Pekka keroi pointtilistisesta oppimisesta ja vaikka mistä. Rajattoman oppimisen seminaari saman vuoden syksynä. Tekstin pätkiä ja ajatusluonnoksia, joita Ihanaisen Pekka linkitteli Teron perustamaan Sometu-ryhmään: yksilöllistäminen, henkilökohtaistaminen ja kyborgisointi.

Moravecin ja Cobon kirjan kääntämiseen tarvitaan 5000 dollaria. Meitä on Sometun ryhmässä jo 47. Ainakin itse olen valmis lähettämään pienen kolehtisumman käännöskassaan, jos saan englanninkielisen pdf:n vastineeksi.

Blogien suuri voima on verkostosolmujen muodostamisessa. Blogiin voi linkittää, sitä seuraavat ja siihen kommentoivat saattavat kohdata toisiaan. Blogi on vaikkapa Facebookin viestivirtaan verrattuna kuin peruskallio, nettikiveen hakkaamista. Vaikka laittaisin miten hienon kommentin Facebookiin, en voi linkittää siihen. Se on ja menee. Puhumattakaan siitä, mitä oikeuksia annan palvelun ylläpitäjälle puuhailla tuottamani sisällön kanssa. Facebook on kätsä, mutta se on kuin lentolehtinen blogien ja wikien peruskalliolla. Ja tuuli puhaltaa sen pois (kuten toki lopulta kaiken).

Yrittäjyyskasvatuksesta

2011-05-20T18:34:00.004+03:00

Jari Välkkynen ja pintakäsitellyt

Tavastian teollisen pintäkäsittelyn opettaja Jari Välkkynen kirjoitti Osaava opettaja -blogiin Koulusta ja yrittäjyydestä. Jari on kevätlukukauden mittaan toteuttanut uraa uurtavasti ammattiopintojen avaamista verkkoon ja opiskelijoitten kannustamista avoimeen oppimiseen Pintakilta-sometoteutusten kautta (ks. wikin navigoinnista muut someympäristöt).

Tavoitin Jarin bloggauksen Facebook-virrasta, josta näyttää ainakin itselleni tulleen syötteenlukijan korvike työsaralla merkittävän informaation nettiseulonnassa (vaikka olenkin FB-kerettiläinen niin pakko tunnustaa: juuri nyt tässä se toimii). Suomalaiset opettajat ovat myös Twitterissä entistä aktiivisempia. Nyt esimerkiksi meneillään #finnedchat Twitterissä: suomalaiset opettajat kommentoivat meikäläisiä opetusalan asioita englanniksi.

Kommentoin Jarin kirjoitusta näin:

Nostit merkittävän kissan pöydälle. Itse siirryin kouluun 20 vuoden maanviljelijätaipaleen jälkeen. Olin opiskellut sekä yrittäjyyttä että yrittäjyyskasvatusta – opintojen ohella myös kouluttanut yrittäjyyttä painottavilla kursseilla. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun lukio-opettajana siellä täällä tuli vastaan nuivaa suhtautumista yrittäjyyskasvatukseen.

Jaan kanssasi käsityksen siitä, ettei yrittäjyys voi olla erillisoppiaine, paitsi silloin, kun opiskellaan ihan oikeasti yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviä käytännön asioita, kuten kirjanpitoa, verotusta, markkinointia, tuotteistamista yms. Nuiva suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen selittynee juuri sillä, että vain osa opettajista mieltää yrittäjyyden asenteena ja elämäntapana, jota leimaa jatkuva elinikäinen oppiminen. Edes puhe sisäisestä yrittäjyydestä ei oikein avaa tätä asetelmaa.

On hienoa katsella ja kuunnella nuoria, joilla on ideoita ja ajatuksia. Olen parhaillaan ohjaajana verkkokurssilla, jossa opettajat (pääasiassa ammatillisen puolen) oivalsivat laajentaa omaa oppimisprosessiaan dialogiin opiskelijoitten kanssa. On tosi hienoa sivusta seurata, miten mainitsemasi opettajuuden tenho valtaa ihmiset. Pääsee jatkuvasti inspiroitumaan, oleman ajan hermolla, saa enemmän kuin antaa.

Yrittäjyyteen liittyy vahva itsenäisyys, omaehtoisuus, hyppy eteenpäin, rohkeus tehdä heittäytyen ja antautuen. Yrittäjämäinen oppija ei katso kelloa. Asiat ovat ja kun on aika, niitä tehdään. On urakoita ja tyytyväisyyttä onnistumisesta. Kuvasit hyvin sitä, miten elinikäisen oppimisen haasteet kuivahtavat, jos kaikki on jo nähty. Yrittäjämäinen oppija on aina nälkäinen ja nauttii siitä. Palkkatyöelämä ei välttämättä suo riittävästi liikkumatilaa ja vapautta näille knowmadeille, ks. Sometu-verkoston keskustelu näkymättömästä oppimisesta.

Edellä mainittua keskustelua inspiroi Tero Toivasen referointi John Moravicin ja Cristóbal Cobon kirjasta Aprendizaje Invisible. Knowmad on nykyajan oppija, hänet tunnistaa näistä (lainaus Tero Toivasen tekstistä):

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin tiettyyn ikään.
2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.
3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä.
4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.
5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.
6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti.
7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä jne.
8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.
9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen.
10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.
11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä ilman maantieteellisiä rajoja.
12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.
13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.
14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.
15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.
16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.
17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen.
18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä.
19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Wikispaces-wikissä voi nyt myös kommentoida

2011-05-08T20:59:00.000+03:00

Wikispaces-wiki on vuosien saatossa säilyttänyt perustoiminnallisuutensa, mutta samalla ominaisuuksien kirjo on laajentunut. Erityisen hyvä uudistus on aloittelijaa ajatellen navigointivalikon automaatti, joka on entistä loogisempi.

Opetuskäyttöä ajatellen nyt on ilmestynyt huipputoiminta: tekstistä voi valita kohdan, johon liittää kommentin. Kommentointi näkyy pienenä puhekuplana oikeassa reunassa ja sen voi laajentaa kommentontinäkymäksi. Kommentit siirtyvät myös automaattisesti Discussion-välilehdelle. Kommentointi on ulkoasultaan samantapainen kuin Googlen uusissa tekstidokumenteissa. Lue lisää Wikispaces-blogista.

Tältä avattu kommenttikupla näyttää tekstisivulla (klikkaa kuvaa, saat suurempana):

Ja tältä editointitilassa eli kommenttiin pääsee vastaamaan (ja poistamaan sekä säätämään ominaisuuksia).

Äly-aktiivi-kosketus eli pedateknologiaa kiitos

2011-05-08T20:19:00.003+03:00

Yritän jatkuvasti muistella, millä nimellä niitä nyt pitäisikään kutsua. Opetushallitus taitaa suosittaa kosketustaulua, vaikka heidän sivuillaan esitelläänkin European Schoolnetin interaktiivisten esitystaulujen tehokkaan opetuskäytön ohjeet. Nimipulmaa kuvaa edellä mainitus julkaisun suomennoksen saatteen aloituskappale: "Kaikkialla Euroopassa kaikilla tasoilla toimivat kasvattajat ovat interaktiivisten esitystaulujen eli äly- tai aktiivitaulujen käyttöönoton eri vaiheissa."

Paras nimitys oli Hesarilla syksyllä 2009, kun uutisoivat Helsingin hankkivan interaktiiviset valotaulut kaikkiin kouluihinsa, siis luokkien seinälle, ei koulujen katolle. Uutinen korjattiin samana päivänä, mutta toimittaja käytti systemaattisesti valotaulua, joten kirjoitusvirhe se ei ollut.

Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogissa pohdiskellaan mukavasti taulun nimitystä ja otetaan kantaa aktiivitaulun puolesta. Ja erityisesti jakamisen kulttuurin puolesta. Hankalaa aloittaa, jos ei ole edes yhteiastä sanaa, jolla puhua uudesta vempeleestä.

Nimitykset vakiintuvat hiljalleen. Mielikuvat kiinnittyvät nimiin ja vaikkei nimi miestä pahenna tai taulua, mielikuva kuitenkin virittää aivojamme. Ensisijaisesti soisi nyt pedagogisten kollegaverkostojen luovan ja levittävän viisautta äly-aktiivi-kosketus-interaktiivi-esitys-jakamis-taulujen kanssa toimimiseen. Siihen olisi mainiot edellytykset ja kaikki hyötyisivät. Luovuutta, oivalluksia, arjen puurtamista, yritys-erehdys-oppimista. Jakoon vaan. Hatunnosto Markun näkemyksiä kosketustauluista -blogille. Tietääkö kukaan lisää aiheesta nettiin jakavia?

EDIT: via EduCOSS-blogi: "Opinsys on käynnistänyt tiedonkeruutalkoot äly- eli kosketustaulujen Linux-yhteensopivuuden kartoittamiseksi. Opinsys kerää tietoja ja julkaisee ne suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi."

Puolet hupia lisää lenkkeilyyn

2011-05-08T14:13:00.004+03:00

Kevään tullen todettua: kaikki polkupyörät ajokunnottomina. Poikkesin perjantaina työpäivän päätteeksi oikeaan vanhan ajan pyöräliikkeeseen. Vilskettä ja suomi-venäjän sorinaa, kuten täkäläisissä liikkeissä tapaa olla. Käytetyn sijaan hankin kerrankin tuliterän, Helkaman 7-vaihteisen Kaunottaren. Ja että rullaa kevyesti. Oli kiva kuulla, että Helkaman on edelleen suomalaisomistuksessa ja ulkomaille siirrettyä tuotantoa on palautettu Suomeen. Laatu myy. Omaan pyöräilyhistoriaani kuuluu tietenkin Helkaman Volkkari, Jokaisen Polkupyörä eli Jopo.

Katselin Helkaman verkkosivuilta tylsän mainosvideon ja mietin, miten mahtavaa olisi katsella taitavien amatöörien valokuva- ja videokoosteita. Hyvään merkkipyörään kuuluu tunnesuhde. Jos some ja markkinointi jotenkin kivasti kuuluisivat yhteen, niin juuri tarinoina, sukupolvikokemuksien jakamisena.

Lenkille lähdettyä tuli mieleen, että kas kun ei ole matkamittaria tässä fillarissa, mutta hei, taskussa puhelin ja siihen ladattu vielä korkkaamaton Endomondo (jonka saa erimallisiin puhelimiin). Istahdin puiston penkille, kaivoin puhelimen, avasin Endomondon ja loin tilin, johon ei mennyt aikaa pari sekuntia kauempaa, ja saman tien sain käynnistettyä matkamittarin.

Hupaisaa yllätys, kun taskusta alkoi kuulua tiedotteita jokaisen kilometrin jälkeen: montako kilometriä, paljon meni aikaa, paljon edelliseen kilometriin meni. Väliaikatietojen huutelijan saa toki hiljennettyä, mutta minä siitä tykkäsin.

Reitti kulki Sunilasta Tiutiseen ja takaisin. Endomodo kirjasi reitin kartalle, piirsi graafin nopeudesta, laski kulutetut kalorit (joita havainnollistetaan hauskasti kulutettujen hampurilaisten mittayksiköllä). Ensimmäisellä lenkillä ei ollut Endomondon automaattinen paussi päällä, joten puhelu ja valokuvauspysäykset tulivat mukaan aikalaskuriin.

Endomondossa voi itselleen asettaa myös tavoitteita, kuten lenkkeillä Maan ympäri tai Kuussa ja takaisin. Puhelinmallista riippuen kaveriverkostoissa voi lähetellä viestejä ja kisailla eri tavoin. Endomondon voi yhdistää sykemittariin.

Ne, joita Facebook-statuspäivitykseen ilmestyvät lenkkeilyinfot innostavat liikkumaan lisää, voivat yhdistää Endomondon naamakirjaan. Suomalainen somepalvelu HeiaHeia on osoittanut, että jaettu liikuntasuoritustieto kannustaa liikkumaan, lieneekö ihmisen kilpailuviettiä vai mitä. Suosittelen niille, kelle sopii. Itse olen vierastanut kaikenlaista oman liikkumisen kirjaamista nettiin, vaikka onhan noita joitakin tullut kokeiltua. Persoonatyyppijuttu.

Itsestäni olen digi- ja kännykkäkamera-aikoina oppinut, että kamera taskussa inspiroi liikkumaan luonnossa. Kameran läpi maiseman katsominen luo meditatiivisia hetkiä, rentouttaa, vie toiseen todellisuuteen, johon pääsee kuvia katsellessa palamaan.

Varjo-IT ja etanatietokoneet

2011-05-02T20:13:00.000+03:00

Varjo-IT on näemmä noussut jälleen puheenaiheeksi (mainittiin tässä blogissa kaksi vuotta sitten). Onhan se aika älytöntä kansantalouden tuottavuuden kannalta, että töitä tehdään laitteilla, jotka vaativat vartin latautuakseen käyttökuntoon. Äskettäin istuin Tampereelta Helsinkiin aamujunassa naisen vieressä. Hän pääsi koneelleen vähän ennen Riihimäkeä. Manasi, että tätä tää on aina. Ehtii aamukahvit juoda sillä aikaa, kun kone käynnistyy. Itse olin ehtinyt siinä ajassa naputtelemaan yhden koulutuspäivän ohjelman ja hoitelemaan läjän viestintää. Omalla koneellani.

Vekkuleita ovat esimerkiksi edelleen käytössä olevat muutaman kymmenen megan sähköpostilaatikot ja henkilöt, jotka ilman huolen häivää lähettelevät 5 Mt pdf-tiedostoja.

Organisaatioiden koneisiin isketään sellaiset ohjelmat ja paketit, että tuorekin kone saattaa olla aika nopeasti etanan tahdissa. Tuntuu, että kiristetty ruuvi on väärässä paikassa. Esimerkiksi opettaja tarvitsee hallinnon konetta vain pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään (monissa hallinnon sovelluksissa on web-käyttöliittymä). Kuitenkin opettajalle lykätään käteen (jos lykätään) hallinnon asetuksilla varustettu läppäri, jonka mobiiliominaisuuksilla ei ole juuri arvoa, koska koneella ei pääse verkkoon koulurakennuksen ulkopuolella, jos edes sielläkään kaikissa paikoissa.

Marco Mäkinen puhuu asiaa ja EVA:n raporttia sosiaalisesta mediasta suomalaisyrityksissä odotellaankin nyt mielenkiinnolla – julki 5.5. ja ennakkohehkutusta viritellään Facebookissa sekä YouTubessa: Senja Larsen, Mikko Hyppönen ja yllä oleva Marco Mäkinen. Raportti lupaa kertoa karvaasti, miten jälkijunaan Suomessa on jääty. Ihan en kaikkien tiisereittein väitteitä noin vain niele, niin ne on varmaan tarkoitettukin, pureksittavaksi. Mutta tämä Mäkisen on niin totta joka sana.

Kevyesti ryhmäbloggausta

2011-05-02T18:27:00.000+03:00

Oppimisblogeja voi olla monenlaisia. Viime aikoina on paljon puhuttu henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä ja sen myötä myös henkilökohtaisista blogeista. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua tuottaa ryhmän kanssa yksi yhteinen blogi.

Ryhmäblogin voi perustaa millä tahansa blogipalvelulla. Kaikissa blogipalveluissa on mahdollisuus antaa käyttäjille eri rooleja, kuten ylläpitäjä tai pelkkä kirjoittaja. Lähes kaikkiin blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla: esimerkiksi Blogger-blogiin voi muodostaa sähköpostiosoitteen asetusten välilehdellä, joka on nimetty Sähköposti ja mobiililaitteet. Blogipalveluissa sähköpostiviestin julkaiseminen vaihtelee. Bloggerissa on mahdollista määritellä, julkaistaanko sähköpostilähetykset heti vai talletetaanko ne luonnoksina.

Posteroussilla on pitkälle hiottu sähköpostin ja bloggaamisen yhdistelmä. Blogimerkintöjen lähettäminen sähköpostilla on sulavaa: sähköpostin otsakkeesta tulee blogimerkinnän otsakke, viestikentän teksti muodostaa blogimerkinnän tekstin ja liitetiedostoina voi laittaa mukaan kuvia, ääntä, videoita tai muita sisältöjä. Tiedostojen konvergointi hoituu palvelun puolesta nopeasti.

Myös Tumblr-blogiin voi lähettää kuvia sähköpostin liitteenä, mutta Posterousiin verrattuna käytössä on vain sähköpostin otsikko, josta tulee kuvateksti. ITK-päivillä 2011 Otavan Opiston Aika ja energia -aiheinen Tumblr-blogi keräsi aiheesta kuvahavaintoja.

Posterousilla on tarjolla myös eityinen ryhmäkäyttöön suunniteltu blogi, joka edellyttää kaikkien bloggaajien liittämisen ryhmään. Yksinkertaisimmin bloggaaminen onnistuu siis antamalla kurssilaisille sähköpostiosoite. Taitavammat voivat luoda mielenkiintoisia multimediaa. Toisille riittää pienten tekstien lähettäminen. Parasta olisi, jos kommentoinnista tulisi elävää.

>> Tule kokeilemaan ryhmäbloggaamista. Lähetä sähköpostia osoitteeseen somemalli //ÄT// posterous . com. Laitoin muuten malliksi tuohon demoblogiin taustasivulle Google-kalenterin. Katso myös >>Ryhmäblogidemon pieni esittely.

Sosiaalisen median pedagogiikka

2011-04-27T11:21:00.000+03:00

Kollega kysäisi sähköpostitse sosiaalisen median pedagogiikasta, miten rakentaisi aiheesta opetustuokion. Latelin päähineestä tosi nopsaan virikkeeksi seuraavaa:

open education, open learning, open access, avoimuus
aktiivisen ja yhteisöllisen oppimisen menetelmät
yhdessä tuottaminen, ei pelkkä lopputulos vaan koko prosessi
näkyväksi tekeminen, askelittain tavoitteeseen, välitavoitteiden ja lopputuloksen reflektointi (yksin ja ryhmässä)
vertaisoppiminen, vertaistyöskentely, lähikehityksen vyöhyke
opettaja oppimisen mahdollistajana, kokeneempana vertaisena, tuutorina ja mentorina
sosioemotionaalinen kokemus, rohkeus oppia, keskeneräisyyden sietäminen, osaamisen näkeminen, erehtymisten ja virheiden sietäminen
yhteistoiminnan pelisäännöt, vastuunotto, koordinointi, työn jakaminen, asiallinen toisen teoksen hyväksi käyttäminen (siteeraaminen, luvallinen aineisto, julkaisuluvat, tekijänoikeudet)
luovuus, ilmaisukeinot, informaatiosisällön muuntaminen muodosta toiseen (kuten akateemisesta tekstistä tuotettu sarjakuva vaatii omaa oivallusta ja on siten vakavasti otettava tapa tuottaa osaamista näkyväksi)
arviointimenetelmät, arvioinnin läpinäkyvyys ja selkeys, arviointi ja koekäytänteet tukemassa oppimista

Mitä puuttuu?

Miikka Salavuon blogista löytyy paljon hyvää aiheesta, samoin Juhana Kokkoselta ja Jean Hartin tuore opus The Social Learning Handbook arvostelujen mukaan pureutuu myös itse asiaa.

Jänskästi kätketty reitti Google-dokumenttien varmuuskopiointiin

2011-04-25T00:22:00.002+03:00

Oletko varmuuskopioinut Google-dokumenttisi? Jos et, voin kertoa, että se käy todella helposti. Tosin jutun toteuttaminen vaatii innostusta avaimen kätkentä -leikkiin. Jos et halua menettää iloa, älä lue enempää vaan etsi itse, sieltä se löytyy! En edes laita kuvaa tähän vaan linkin taakse. Itse näytän tykkäävän välillä näistä etsimisistä.

Google-dokumenteista saa yhteen ainoaan zippiin kaiken, mikäli kaikki mahtuu kahteen gigaan. Itselläni on tolkuton määrä tiedostoja Google-dokumenteissa – niitä oli kertynyt 1076, yhteensä 735,1 Mt. Teen miltei kaikki dokumentit siellä. Hippasen alkoi arveluttamaan, että pitäisi olla fyysisesti itselläkin kaikki tallessa ja tietysti vielä parissa paikassa. Niinpä etsin konstin, jolla sain kaiken omalle koneelleni (ja toisellekin).

Näin varmuuskopiointi käy (ehkä on muitakin reittejä, kertokaa, mutta ei tämäkään ole mutkikas, kun tietää). Siis käyttöliittymäsivulla kursori minkä tahansa tiedoston tai kokoelmakansion päälle. Tiedoston tai kokoelman perässä näkyy pikkunuoli, jota klikkaamalla saa näkyville valikon. Valikon saa myös näkyviin hiiren kakkosnäppäimellä. Valitse toiminto: Download (suomenkielisessä jotain vastaavaa). Ehdottaa kyseisen kohteen lataamista. Valitse taustalla oleva välilehti All items. Valitse, missä muodossa haluat ladata. Huomaa, että jos valitset Open Office -muodon, se lataa Esitykset PDF:nä. Voit myös ladata vain valitsemasi tiedostotyypit valitsemalla pudotusvalikosta muiden tiedostomuotojen skippaamisen.

Koska konvergointi kestää tovin, palvelu ehdottaa, että se lähettää sähköpostiisi tiedon, kun pakkaus on valmis. Sähköpostiin tulee latauslinkki, joka on voimassa kolme päivää. Samalla linkillä on helpppo ladata kopiot useampaan paikkaan. Tosi kätevää! Ja sitten tietenkin hyvä muistaa myös koneen varmuuskopiointi säännöllisesti.

Tässä vihjekuva edelliseen.

Somen termiviidakko - onko se nyt niin ihmeellistä?

2011-04-15T22:41:00.003+03:00

"RSS Really Simple Syndication, Rich Site Syndication, RDF Site Summary, eli uutissyötteen tekninen nimi. Löytyy OPML eli Outline Processor Markup Language, XML-dokumenttimuoto."

Lausepari on lainaus Janne Viljamaan kirjoittamasta kirja-arviosta, joka on julkaistu Opettaja-lehdessä 8.4.2011 sivulla 44. Kirja-arviossa käsitellään kahta sosiaalisen median opetuskäytön teosta: Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen 2009 julkaistua Sosiaalinen media opetuksessa -kirjaa sekä Ihanainen, P. & Kalli, P. & Kiviniemi, K. (toim.) 2010. Sosiaalinen media ja verkostoituminen -kirjaa. Arviossa todetaan termiviidakon lukemisen jäljiltä, että "humanisti alkaa olla jo aika pingback."

Muistan, miten kasvatusfilosofian kurssin lopputenttiin lukeminen ei onnistunut kotona. Oli pakko mennä kirjastoon hyvien sanakirjojen äärelle. Tenttikirja oli suomeksi kirjoitettu. Kyse oli 2400 vuotta vanhasta oppiaineesta.

Jos kylmiltään selailee kemian, fysiikan tai matematiikan kirjaa, mitäpä tolkkua siitäkään saa. Ihmiset käyttävät vuosia aikaa vieraiden kielten opiskeluun.

On mielenkiintoista, miten akateemisesti koulutetut ihmiset kokevat tieto- ja viestintätekniikan kielenkäytön suurena esteenä. Kallialan ja Toikkasen kirjan yksi erityisansio on juuri siinä, että sen kanssa keskeinen käsitteistö tulee tutuksi.

Kun itse aikoinaan omatoimisesti otin selvää sosiaalisesta mediasta, ensinnä blogeista, kahlasin läpi Wikipediaa ja joukon muita lähteitä, tilasin pari kirjaa Amatzonin kautta Yhdysvalloista. Tämän blogin ensimmäisistä merkinnöistä (15.4.2006) löytyy pieni blogisanasto.

Sanastokeskuksen termitalkoilla selviteltiin käsitteitä ja suomennettiin niitä. Silti elämä on elävää ja aina syntyy uusia ilmaisuja. Välillä suomennos löytyy helposti, välillä luodaan uudissanoja ja välillä hyväksytään lainasanoja. Jos kieltä yksinkertaistetaan liikaa, ilmiökin häviää. Mainio ajankohtaisiin nettiajan kielellisiin ilmiöihin tarttuva verkkosivusto on Kielipoliisin Sana viikonvaihteelsi.

Jos ihminen oppii derivoimaan ja päärmäämään, niin kyllä syötteen tilaaminen lukijaankin onnistuu. Jos ei näe vaivaa, jää ulkopuolelle. Oppiminen on aina vaivannäköä vaativaa. Kyse ei ole mahdottomasta asiasta.

Kannattaa muuten tutustua mainitun kirja-arvioinnin herättämään keskusteluun Sometu-verkoston Ningissä (kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen ja ryhmään liittymisen) ja Tarmo Toikkasen blogimerkinnässä.

#ITK2011 eläydy, luo ja tuota – mobiili luontoretki

2011-04-06T14:01:00.000+03:00

Laita mobiili runoilemaan: ITK-päivät kokoavat jälleen joukkoja Hämeenlinnan Aulangolle. Seuraamisen ja katselun lisäksi tarjolla on mahdollisuuksia olla itse mukana yhteisöllisissä ja vuorovaikutteisissa oppimiskokemuksissa.

Sometu-verkosto koekäyttää betaversiota mobiileista luontorasteista. Matkatoimisto Some ITK-torin osastolla K7 antaa alkuaskeleet. Samalla innostetaan käyttökokemusten hankintaan. Alkuun opastetaan vaikka kädestä pitäen. Käytössä WordPress-blogi, johon on saatavilla mobiilisovellus useimpiin älypuhelimiin.

Mobiilirasteilla voi kokeilla QR-koodeja, joita voi lukea puhelimen kameran kautta lukijasovelluksen avulla. QR-lukijaohjelmia mm. i-nigma ja ZBar.

Mobiililla voi runotella nyt Porepilvi-blogiin. Mobiili luontoretki innostaa kokeilemaan ja eläytymään tähän hetkeen: uudistumiseen ja huhtikuuhun.

OHJE: Kirjoita haiku (3 riviä) tai (tanka) 5 riviä. Aiheena uudistuminen ja huhtikuu. Lauseissa fakta - fiktio- emootio. Lähetä sähköpostilla – otsikko viestin aihekenttään. Multimediaa liitetiedostoksi. Osoite: porepilvi @ posterous. com Blogina käytämme Posterousin ryhmäblogia, johon on helppo liittyä mukaan. iPod/Pad/Phone/Android-mobiililiittymä on helppokäyttöinen.

Kokeilin itse iPhonen Hipstamatic-valokuvausohjelmalla ja tällainen haikunen syntyi http://porepilvi.posterous.com/#!/sipulin-allakka.

Someoppimisympäristön suunnittelu: ensiaskeleet

2011-04-06T13:00:00.000+03:00

Kevättalven aikana olen Hannu Kuuselan kanssa tiivistellyt sosiaalisen median oppimisympäristön suunnittelun apuja pieneen oppaaseen. Hannu vetää ammatillisella puolella someoppimisympäristöjen kehittämishanketta, KROY-TROY, koordinaattorina KK Tavastia, rahoittajana OPH. Itse olen kolmatta vuotta mukana AVO Avoimet verkostot oppimiseen -hankkeessa, jota koordinoi Suomen eOppimiskeskus ja rahoittaa ESR, Lapin ELY-keskus.

Opas syntyy Google-esityksellä, jota kuka tahansa pääsee muokkaamaan: http://bit.ly/somerakenneopas

Miten alkuun? Tässä suunnittelua varten kysymyslista:

Mitä on tarkoitus oppia? (Opetussuunnitelma? Tutkintotavoite? Osasuoritus johonkin kokonaisuuteen?)
Millaiset työskentelytavat ovat tavoitteina?
Mikä motivoi opiskelijaa? Motivaatiolähteet.
Miten pitkän aikaa someympäristöä käytetään?
Käytetäänkö samaa ympäristöä useille ryhmille?
Ketkä osallistuvat someympäristössä näkyvästi toimintaan? (Onko mukana esimerkiksi useita ohjaajia, työelämän edustajia, muita toimijoita?)
Halutaanko someympäristö tarjota aktiivisesti myös hiljaisten seuraajien saataville?
Tuottavatko opiskelijat arvioitavia asioita someympäristöön? Millaisia? Onko arvioinnista (kriteereistä) olemassa kuvaus?
Toteutuksen avoimuus? Onko toteutukseen yhdistetty suljettuja osioita?
Osallistuvatko kaikki kohderyhmän opiskelijat työskentelyyn someympäristössä? (Opiskelijan/huoltajan suostumus.)
Rajoittavia tekijöitä, kuten oppilaitoksen normit (hyväksytyt ja ei-hyväksytyt verkkopalvelut, tekijänoikeuskysymykset), opiskelijoitten ikä (monet somepalvelut yli 13-vuotiaille), osallistujien tekniset taidot (tuen ja koulutuksen saatavuus)?

Kysymyksiä on avattu wikissä, josta löytyy paljon muutakin apua someympäristöjen suunnittelijalle.

Kaksi hyvää ohjenuoraa someoppimisympäristön suunnittelijalle:

Someoppimisympäristössä pitää olla äänitilaa opiskelijoille ja mielellään myös muille, siis aidosti yhteistö touhuamista: tietoa luovaa, ongelmalähtöistä, tutkivaa tai muuta aktiivista ja yhteisöllistä oppimista. Opiskelija on keskiössä: hänen innostuksensa, motivaationsa, kykynsä, osallistumisensa. Opettaja pitää huolen, että tavoitteet täyttyvät eikä toiminta ole pelkkää kivaa viihtymistä. Ohjaukselle on suuri tarve. Some ja netti ei automaattisesti muutu tavoitteelliseksi ja tutkintoja tukevaksi oppimisympäristöksi. "Menkää nettiin" ei riitä ohjaukseksi.
Someoppimisympäristöä ei kannata rakennella portaaliksi, materiaalin jakeluun tai opettajalähtöiseen materiaalituotantoon. Toki tähän tarpeeseen somevälineet ovat oivallisia ja käyttökelpoisia, mutta silloin ei kannata puhua someoppimisympäristöstä.

Lasse Vallemaan kolme hyvää neuvoa opiskelijoiden kanssa toimimiseen:

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä opiskelija jo osaa käyttää ja rakenetaan siitä eteenpän.
Tavoitteena rakentaa henkilökohtaista oppimisympäristöä, joka kulkee opiskelijan mukana eteenpäin. Oppija tekee itse. Ottaa välineet haltuunsa.
Opetellaan jakamaan ja jakamisen kautta koetaan verkoston ja ryhmän voima.

Sokratinnan puolustuspuhe

2011-04-05T23:31:00.001+03:00

Sometu-verkostossa on elellyt muutamia kuukausia keskustelu kouluista, tietotekniikasta, koulumaailman muuttumisen hitaudesta, kouluinstituution vanhakantaisuudesta. Keskustelu on kiinnostavaa ja pontimet tuntuvat läheisiltä ja tutuilta.

Kuitenkin haluan kyseenalaistaa yksinkertaistamista ja sitä stereotypiaa, jonka mukaan koulu ja koko koululaitos kaikkine toimintoineen olisi menneestä maailmasta.

Näin vastasin juuri yhteen kommenttiin tuossa keskustelussa:

Vaikka kaikenlaista parannettavaa riittää, niin kyllä paljon hyvääkin löytyy. Kaikki muuttuminen ei aina ole viisasta ja hyvää, ei muutosta muutoksen vuoksi. Ihmiset oppivat monin tavoin. Uusi sukupolvi ei välttämättä ole intohimoinen työelämän kehittämisen suhteen vaan yksilöllisen ja hyvän elämän suhteen.

Silloin kun olin maanviljelijä, maanviljelijöitä haukuttiin kollektiivisesti ja mustavalkoistettiin kaikkea maatalouteen liittyvää (iltalypsäjät veronmaksajan taskulla). Nyt kun tässä on tullut seurattua tätä koulumaailmaa ja siitä käytävää keskustelua, tuntuu vähän samanlaiselta. Kovin mustavalkoiselta.

Instituutio ei ole itsenäinen entiteetti, vaikka toki sillä on tietty olemus. Ihmiset ovat ne, jotka muodostavat näitä instituutioita. Muutoksissa on hitautta, mutta parin viime vuoden aikana koulumaailmassa pinnan alla on tapahtunut suurempi muutos, kuin ehkä osaamme vielä hahmottaa. Todellistuminen vie aikansa, mutta nyt ei ole enää kyse heikoista signaaleista.

Sitten vielä huomautan, että nykyisellään kaikilla opettajilla kaikilla asteilla on instituution puolesta mahdollisuus toteuttaa erittäin rikasta, oppijalähtöistä ja aktivoivaa opetusta. Hallinnollisesti tätä ei rajoiteta. Vaikka sitten vastassa on joitakin vanhamuotoisia jäänteitä, kuten yo-kokeet (joissa sielläkin on sisällöllistä ja muodollista muutosta tapahtunut), niin ymmärtävä ja syvällinen oppiminen ei niihin kilpisty. Yo-koe voi olla joillakin toimintaa ohjaava päämäärä, mutta vain harvoilla.

Tunnen lukuisia opettajia, joilla on a) värikäs tausta ja b) sydäntä myös 8-16 ulkopuolella.

Tästä edeltävästä huolimatta olen toki sitä mieltä, että töitä on paljon ja intohimoista sekä viisasta otetta koulumaailman kehittämisessä tarvitaan edelleen.

Somen syvin olemus pedagogille?

2011-03-20T19:23:00.001+02:00

Viime aikoina olen mietiskellyt sitä, miten somepaine muuttuu toiminnaksi oppilaitoksissa ja opetuksessa. Some on pop. Näkyvyys Facebookissa ja Twitterissä on opiskelijoita hakeville oppilaitoksille tärkeää. Blogeista ja wikeistä puhutaan niin paljon, että kai niitä sitten pitäisi käyttää.

Suomessa on tyypillistä mennä asioissa äärestä laitaan. Nyt herkästi kaikki uusi näyttäytyy hyvänä ja kaikki vanha miltei tuomittavan vanhanaikaisena. Vaikka ahkerasti puuhastelen kaikenlaisten interaktiivisen opetusteknologian kokeilujen kanssa, pidän kaikenlaista opettamista ja oppimista arvokkaana enkä ollenkaan tykkää vastakkainasetteluista.

Itse rakastan liitutaulua, siinä on mainio käyttöliittymä, hyvä resoluutio, näkyvyys luokan perälle kaikissa valaistusolosuhteissa ja matala hiilijalanjälki (sen saa myös digikameralla kätevästi nettiin). Silti mielestäni kaikenlaiset kosketusnäytöt ovat ihan okei. Toisena esimerkkinä Second Life, joka ei itseäni ole vieläkään imaissut sisäänsä, kun en jaksa ylittää käyttöönottokynnystä. Silti pidän sitä mainiona ympäristönä toteuttaa myös pedagogisesti mielekkäitä toteutuksia (kuten äsken Kaisa Vähähyypän Facebookin kautta jakama matikanopetuksen juttu).

Tykkään hyvistä luennoista, parhaat saavat haltioitumaan. Silti kannatan myös aktiivista oppimista, jossa oppijat laitetaan töihin. Vaikka olenkin vuosien ajan kehitellyt portfoliotyöskentelyä arvioinnin kohteeksi, pidän vanhanaikaisia kokeiltakin hyvinä oppimistilaisuuksina, kunhan mittaamisen kohteina ei ole triviaali knoppitieto. Ajattelin muuten kerätä kaikki yhdeksän vuoden aikana tekemäni kokeet Opiskelutaitojen wikiin (jahka kesäkausi alkaa). Usein olen teettänyt opiskelijoilla koetehtävien muotoilua. Kysymisen opettelu on erittäin hyödyllistä.

Ajan innokkaasti ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamista eli oppiaineita yhdistävää oppimista, mutta en pidä realistisena oppiainejakoisuuden poistamista. Nämä toteutustavat sopivat elämään rinnatusten. Jos opiskelija ei koskaan koe oppimisprojekteja, tutkivaa, ongelmalähtöistä oppimista, tosi sääli, tosi sääli. Oma biologian ja maantiedon opettajani Tapio Rintanen opetti meitä 70-luvulla käyttäen loistavia ja mieliinpainuneita metodeja, kuten maantieteessä kirjallisuutta ja karttaoppia: Tarzanin levinneisyys Afrikassa.

Auroran koulun rehtori, tohtori Martti Hellström laittoi kriittisiä jäitä hattuun opetustoimen tietoyhteiskuntapapereita lukeville (ja tekeville): toimintakulttuurin muutos on iso asia, kaikkea ei voi siirtää verkkoon ja erityisesti itseäni puhutteli hänen muistutuksensä ikäkausipedagogiikan merkityksestä (osa 1 ja osa 2).

Samu, Senja ja Lena ovat löytäneet jotain aivan huippua sosiaalisesta mediasta oppimisen tukena. Asialla ovat ihmiset, joita kielen oppiminen kiinnostaa ja joilla on iloista intoa heittäytyä. Some on ensisijaisesti ihmisiä, ihmisten välistä toimintaa, ajattelua, puheita, kuuntelua, ideointia, kysymistä, vastaamista, yhteistö kehittelyä, tsemppaamista, vinkkaamista, auttamista.

Anja Alasilta muistutteli yritysten someviestijöille tunteiden merkitystä. Hän pohtii, että some voisi vahvistaa tunnesiteitä. Sama asia koskee myös oppimisen maailmaa. Motivaatio ja tunteet (emootiot) on tärkeä pari ja tämän parin emootio-osapuoli on liiaksi unohdettu.

Ikäkausipedagogiikkaan liittyen on tärkeää miettiä ja ymmärtää oppimisen ja oppimaan oppimisen taitoja. Tiedonkäsittelykyvyillä on rajoituksia eivätkä ihmisen tiedonkäsittelykyvyt ole eri ikäkausina samanlaisia. Aivojen kypsyminen vaikuttaa sisäiseen säätelyyn ja siten mm. tarkkaavaisuuteen. Emootioilla on vaikutusta havaintoihin. Emootioihin kuuluvat siis yleiskielen ymmärtämien tunnetilojen lisäksi biologiset aisteihin ja kehon kemiaan perustuvat tuntemukset. Mikäli ihmisen stressihormonitaso on korkealla, hänen havaintokenttänsä kapenee ja saattaa suuntautua tiettyihin ärsykkeisiin. Ihminen on sopeutuva ja aivojen plastisiteetti eli muotoutuvuus on kautta ihmiskunnan historian auttanut sopeutumaan erilaisiin toimintaympäristöihin. Erilaiset temperamenttiominaisuudet (ärsykkeisiin reagoinnin tyylit) ovat säilyneet, sillä eri ympäristöissä heikkoidet ja vahvuudet ovat erilaisia.

Some näyttää helpolta jakelukanavalta ja siksi meillä opettajilla se tapaakin olla monistenipun korvaaja ja jonkinlainen portaali omaan opetukseen. Somen ydin ei ole kuitenkaan tässä vaan vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, yhteisessä tekemisessä, siinä, mitä ihmiset yhdessä luovat, tuottavat, työstävät ja jakavat. Siis yhdessä. Kyllä itse käsi sydämellä voin sanoa, että paljon paasausta on tullut nettiin laitettua, ei siis sen kummampaa kuin luokassa ovi kiinni ja nyt puhun minä täältä kateederilta, kuunnelkaa!

Gradublogi ynnä gradu-Qaiku: kohteena nettikätilöinti

2011-03-14T00:16:00.000+02:00

Kuluvan talven olen opiskellut tiiviisti Tampereen suunnalla. Informaatiotieteen yksikössä gradusemma meneillään ja aiheeksi on kirkastunut fasilitointi internetissä ja siihen läheisesti liittyvät ilmiöt, vielä kirkastumisasteella.

Parhaillaan teoriakirjallisuuden metsästystä aiheesta, seminaarityön valmistelua (mm. etsin nettifasilitoinnin pioneereja haastateltaviksi), aihepiirin kaikkinaista tutkailua.

Nyt on gradublogi alussa. Kirjoitan sinne aiheesta. Qaiku-kanavalla jutustelua ja yhteiskehittelyä. Kaikenlaisia vinkkejä otetaan mielellään vastaan (ja kiitos vain, niitä on jo tullut).

Sosiaalisen median lukiokurssi – vassokuu

2011-03-07T07:50:00.008+02:00

AVO-hankkeen tuotoksia alkaa tipahtelemaan kuin kypsiä hedelmiä puusta. Tätä hedelmää on kypsytelty jonkunmoisella joukolla puolitoista vuotta. Siis somen median luokiokurssia.

Vuonna 2009 järjestin omassa osahankkeessa (Vinkkiverkko) Harppaus-opintopiirin Wikiopistoon. Tarkoituksena netitse ottaa sosiaalisen median työtavoista ja ilmiöistä työkaluineen ite. Opintopiiri ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mikä oli inspiroivaa ja johti kehittelemään jatkoajatuksia. Yksi jatkoajatuksista oli lukiolaisille kohdennettu opinto-ohjauksen näkökulmasta suunniteltu sosiaalisen median kurssi. Opinto-ohjaus tässä tarkoittaa opiskelutaitoja ja valmiudet jatko-opintoihin sekä työelämään.

Alunperin Kotkasta piti löytää toteutuskoulut ja kurssilaiset, mutta monen tekijän summana homma ei lähtenyt käyntiin. Verkostoissa on voimaa ja niinpä kokeilu polkaistiin käyntiin Turussa ja Hämeenlinnassa. Turun Päivi Luoma ja Antti Huttunen sekä Hämeenlinnan Pieta Tukkimäki-Hildén saivat organisoitua ensimmäiset kurssit pystyyn. Assistenttina ensimmäisessä toteutuksessa oli abiturientti Riku Heininen, jolle myös vielä suuret kiitokset. Riku valaisi nuorisonäkökulmaa kurssin rakenteluun. Turusta löytyi kaksi pilottivalmiudessa olevaa opettajaa, Jatta Paakkinen ja Johanna Parvinen, joille myös iso kiitos.

Homma eteni etäluentojen ja verkkotehtävien kanssa. Viime syksynä pallo oli entistä enemmän kouluilla. Turkulaiset liittivät kurssin verkkotarjottimelleen ja Hämeenlinnalaiset toteuttivat kurssin osana yrittäjyysopintoja. Hämeenlinnalaisten lopputuotos oli onnistunut tapahtumailta paikallisille yrittäjille.

Kuulin, että muuallakin on vedetty sosiaalisen median lukiokurssia, mutta en silloin saanut mitään linkkejä, josko jotain olisi somessakin löydössä. Tämä meidän toteutus on CC BY-SA 3.0 mukaisesti käytettävissä. Kesän aikana rakentelen kurssipaketin Wikiopistoon, sinne mistä kaikki aikoinaan lähti.

Somen lukiokurssin wikistä löytyy mm. opetussuunnitelma, open opas kurssin yhdenlaista toteuttamista varten, portfolio-ohjeet, arvioinnista opiskelijoille, arviointimatriisi ja käänteismentroinnin idea yrittäjyyskurssilaisille. Kaikkia sisältöjä on mahdollisuus edelleen muokata ja kehittää. Tavoitteena on valmistaa kesän rauhallisena aikana ennen lomia vielä muutama sisältöalue. Rakennettakin on jatkuvasti hyvä selkiyttää ja miettiä vaihtoehtoisia toteutustapoja. Mutta tässä on nyt ainakin jotain, mistä lähteä eteenpäin.

Mitä on avoimuus nykynetin näkökulmasta?

2011-03-05T18:57:00.000+02:00

Sarja jatkuu eli AVO-hankkeen kollektiivinen käsitteiden avaus. Kollegani olivat laittaneet tärkeitä asioita yhteiseen paperiin. Alla oma jatkoni. Näkökulma on verkoon ja verkostoihin ja ihmisten yhteistoimintaan nykynetin vallitessa. Tämä ei siis ole mikään täydellinen avoimuuden määritelmä vaan jatkoa jo aloitettuun erittäin ansiokkaaseen määrittelykirjoitukseen. Ja paljon näkökulmia vielä puuttuu... tätä kierjoittaessani mietin, että olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä tätä käsitemäärittelyä kokonaan avoimessa verkossa. Mahdollisia muita näkökulmia olisi kertynyt enemmän, mutta toki on hyvä välillä harjoittaa oman ryhmän sisäistä avoimuutta.

Avoimuus on oman toimintatavan ja toimintaprosessin dokumentointia, näkyväksi tekemistä (vrt. kabinettipolitiikka, vallan huoneet).
Avoin toiminta antaa mahdollisuuksia osallistumiseen, mutta ei tarkoita sitä, että epäreilua toimintaa ja avoimuuden härskiä hyväksikäyttämistä nieltäisiin purematta. Avoimuus on myös väärinkäytösten paljastamista, jotta väärintekeminen vähenisi. Toisaalta avoimuudessa on oltava viisas, jottei vahingoittaisi sen avulla syyttömiä.
Avoimuuten kuuluu maksuton omastaan antaminen, avoin jakaminen, ilmaisuus. Toiminta voi olla yhtä aikaa sekä maksullista liiketoimintaa tai palvelua että avointa jakamista (sosiaalisen median liiketoimintamalli).
Avoimuuteen liittyy kyky kysyä. Tämä on siinä mielessä kyky, että edelleen monet asiantuntijat sulkeutuvat oman asiantuntemuksensa linnakkeeseen, jonka uskottavuutta kuvittelevat kysymisen vähentävän.
Avoimuus sisältää kulttuurisen ymmärryksen siitä, että elämme aina tietyn käsiteavaruuden ja tulkintakehyksen sisällä. Merkitysperspektiivin siirtymä (Mezirow) on aina mahdollinen ja voi avata samaan kohteeseen aivan uuden näkymän. Avoimuus on siis avoimuutta kyseenalaistaa oma ymmärrys ja tulkinta ja siten avoimuus on lähellä dialogia (Bahtin, Freire).
Avoimuus vaatii asennetta, koska avoin toiminta antaa informaatiota mahdollisten vihollisten käsiin. Avoimuus voi olla kuitenkin paras puolustus. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa avoin omalla nimellä ja omilla kasvoilla toimiminen luo muille käsityksen ja ymmärryksen toimijasta. Jos sitten joku käyttää avoimen toimijan nimeä väärin, tekee toisen nimissä jotain tai muuten hyödyntää toisen nimeä ilman lupaa, kiinnijäämismahdollisuus on suuri.
Avoimuus luo luottamusta, mutta tässä suhteessa on toisaalta aina lunastettava luottamus. Jos hyödyntää avoimessa netissä sisältöjen ja avun saalistusta (sorsastusta, crowdcoursing) ammatillisesti, tämä on aina syytä kertoa heti kättelyssä (klassikkokeskustelu: Suviko: Sovitaanko jaikusourcingille säännöt).

Kansalaisyhteiskunta ja kansalaistoiminta

2011-03-05T18:14:00.002+02:00

AVO-hankkeessa avaamme käsitteitä kollektiivisen kirjoittamisen avulla. Mainio tapa! Suosittelen erilaisiin yhteistyöverkostoihin. Eri toimijat puhuvat samoilla käsitteillä, mutta tulokulma vaihtelee.

Jotta kaikkien käsitykset tulisivat näkyviksi, kannattaa perustaa kehittämishankkeen yhteinen asiakirja (meillä Google-dokumentti). Siihen käsitteitä listana ja jokainen omaan tahtiinsa kirjoittamaan, miten käsitteen ymmärtää.

Olen itse ollut reippaanlaisesti mukana maaseudun kansalaisaktiivisessa toiminnassa (toimintaryhmä Alkuvoima), jossa opiskeltiin yhdessä muutosasioita, tavattiin poliitikoita, kirjoitettiin lehdistötiedotteita, oltiin radiossa, lehdissä ja tv:ssä niiden sekä tempausten seurauksena. Muun muassa.

Tältä taustalta oli jännää kirjoittaa yhteiseen dokumenttiin käsitteenavausta aiheesta kansalaisyhteiskunta. Oma näkemykseni tuntui olevan hmm... jotenkin muutosvimmainen. Kas näin (en nyt tähän kopsaa, mitä muut kirjoittivat, joten lukija ei voi vertailla, mutta vertailua voi tehdä esimerkiksi omiin aatoksiin aiheesta):

Tuo esiin kriittistä näkökulmaa. Rikkoo annettuja rooleja ja toiminnan rajoitteita. Asettuu yhteisvoimaksi latistavia ja lannistavia konkreettisia tai kuviteltuja järkevän yhteistoiminnan esteitä vastaan. Ei tyydy kohteen rooliin (osallistettavaksi, aktivoitavaksi, interventioiden kentäksi). Muodostaa tilanteisiin puuttuvaa hetkellistä toimintaa tai pitkäkestoista uudistavaa toimintaa. Ottaa luovalla, yhteisöllisellä ja voimauttavan iloisella tavalla kantaa jähmeisiin valtarakenteisiin. On avoin ja ymmärtää, että valtarakenteet ovat usein enemmän ihmisten mielikuvia kuin todellisia esteitä. Viisas kansalaistoiminta toimivassa kansalaisyhteiskunnassa ei hae voimaansa vastakkainasetteluista vaan yhteistyön rakentamisesta, kuitenkin tinkimättä yhteisistä arvolähtökohdista (joita on myös tuotava näkyviksi).

Alkuvoima, meikän piirtämä kartta 1997. Klikkaamalla suuremmaksi.

Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan

2011-03-05T16:49:00.000+02:00

Vaalit ovat jättäneet rauhaan, kun en tilaa paperisia sanomalehtiä enkä katso televisiota. Lupaus oli ilmassa, että nyt politiikka solahtaa sosiaaliseen mediaan. Mutta eipä ole vielä tullut vastaan mitään. Ihan rauhassa kaikelta vaalihumulta saa olla. Minä suodatan itse, mitä luen ja mihin verkostoidun. Mutta toki, jos joku hurmaa, siihen törmää.

Suomenruotsalaiset räjäyttivät pankin hurmauskoneellaan ja Senjallaan. He osasivat valjastaa nykynetin niin mainiolla tavalla kaikkia inspiroivaan käyttöön, että kiireen vilkkaa mallia yhteiskunnallisen vaikuttamisen puuhaihmiset! Kyllähän me netissä ja toreilla hiippailevat osallistumme, jos se on mielekästä, hauskaa ja siitä saa jotain itselleen.

Hurrinhurmauskone-blogissa kerrotaan, että Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-sivuilla on käyty kahdessa kuukaudessa 2 miljoonaa kertaa. Siis 2 miljoonaa!

Suomenruotsalaisten suomenkielisillä sivuilla toimii nyt abiapu, jonka ideana on sparrata yo-kirjoituksiin valmistautuvia suomenkielisiä ruotsin opinnoissa. Idea abiapuun lähti seinäjokelaiselta abilta, Mari Hernesniemeltä. Hän itse valmistautui kokeisiin sparraajan kanssa. Niinpä samaan malliin 12 suomenruotsalaista julkkista lupautui mukaan chattäilemään ja skypettämään abien kanssa. Ja Senjan FB-sivuilla toimii myös jatkuva vertaisapu käännösten kanssa.

Voin vain kuvitella, miten mahtavaa olisi samaan tyyliin toimiva kansanvallanhurmauskone, jossa tunnetut (ja tuntemattomat) ehdokkaat, edustajat ja ministerit välillä chattäilisivät meidän kansalaisten kanssa ja selittäisivät, mitä tarkoittaa natojäsenyys tai tasavero.

Muut kielet ovat ainakin napanneet idean: nyt voi maistella viroa Samun kanssa ja saamea Lenan kanssa. Tai mikä näistä nyt sitten olikaan ensimmäinen ja mistä idea, ehkä näitä löytyy ulkomailtakin. Mutta abiapu ainakin härmäläinen keksintö, oiva sellainen! Eikä hurmaavien hurrien suosio ainakaan viestittele, etteikö ruotsin kieli kiinnostaisi.

Omaa digihistoriaa: "Kuka, mikä, kumpi, kumpainen?"

2011-03-04T00:49:00.006+02:00

Toinen suvun yökyöpeli, eno (s. 37) laittoi juuri viestiä. On ahertanut filosofian virtuaalikirjaa aktivoivine kysymyksineen verkkoon, vielä on tulossa ppt-versio. Vastineeksi laitoin enolle pari linkkiä omia verkkopuuhia ja tuli siinä sitten lisättyä koulutusteni aineistosivun hänniksi ensimmäisiä opettajakoulutuksiani.

Ja heh hee, löytyi opeopetusten ensimmäiseltä koostesivustolta Pedanetistä oma esittelyni, jonka olin tehnyt aineistojeni yhteyteen niihin tutustuvia varten. Jos joku ihmettelee, että miten olen laittanut muutakin kuin kouluasioitani Pedanettiin, niin minä ihastuin 2003 OPO.FI-koulutuksessa Pedanettiin ja ostin sen omilla rahoillani käyttööni puolentoista vuoden ajan. Lopulta kävi niin, että oman koulumme muutkin opettajat tykästyivät Pedanetiin ja niin se sitten hankittiin koulun käyttöön.

Laitanpa talteen tännekin tuon esittelyn, kirjoitettu loppuvuodesta 2004:

Nykyään (marraskuussa 2004) opetan Kotkan aikuislukiossa (UE, PS, FI, ET, mediakasvatus) puolet työajastani ja toisen puolen teen samassa koulussa opinto-ohjaajan tehtäviä. Verkko-opetuskokeilut aloitin vuonna 2002. Isäni on toiselta ammatiltaan kalastaja, joten ei ihme, että olen sotkeutunut verkkoihin. Parikymmentä vuotta olen ehtinyt myös hoitaa sikoja, mistä tietenkin on paljon hyötyä verkko-opettamisessa. Ai mitä? Saatan kertoa joku kerta.

Aloitin verkko-opinnot, koska asun 200 km päässä yliopistolta. Verkossa oli Tosi Tylsää. Yksinäistä. Ahdistavaa. Ikäviä toteutuksia. Jätin aina uudelleen kesken. Myöhemmin ymmärsin, miten paljon verkkopedagogiikkaa opin niistä mahalaskuista. Sitten tuli vastaan Virtuaaliyliopisto ja tvt-opetuskäytössä 15 ov. Loistavat opinnot (ja tietysti välillä oppimisen tuskaa...). Nyt jatkuu sama aineopintoina.

Ensimmäiset haparointini verkko-opettamisessa lähtivät kirkkohistorian kurssin tuskallisesta tilanteesta: melkein 40 opiskelijaa samassa luokassa (tapahtui päivälukiossa). Kun laitoin tehtäviä verkkoon, sain välillä ilmatilaa luokkaan. Nämä arkeologiset kirkkohistoriamuistot eivät enää löydy nykyisiltä kotisivuiltani, moni linkkikin on hyytynyt, mutta en niitä raatsi hävittääkään. Luotu Wordilla vuonna 2002. Siitä se lähti. Tekemällä oppi. Erehtymällä erityisesti. Opiskelijoiden palautteesta. Ja kokeilemalla rohkeasti.

Toista vuotta kirjoitan sivutöinä verkkosisältöjä. Silti periaatteideni vuoksi laadin jatkuvasti myös avointa aineistoa verkkoon. Opetan jopa Heikki-poikaani verkossa: hän tekee tehtäviä viereisellä koneella ja tenttii maailmanuskontojen janeuropsykologian kurssit omaan kouluunsa. Saan samalla omille opiskelijoilleni sopivaa aineistoa verkkoon. Omassa koulussani ei edes opeteta neuropsykologiaa, joka on Erittäin Kiinnostavaa! Ainereaalin haasteet aikuislukioissa ja etäopiskelussa saavat ajatukset sotkeutumaan verkkoon. Siinä meille yhteistä haastetta.

"Miten sait blogisi kylkeen Twitter-laatikon?"

2011-03-03T18:11:00.003+02:00

AVO-hankkeemme johdattaa sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttöön. Meneillään on muutama laajempi koulutuskokonaisuus, joiden tarpeisiin olemme kokoamassa käsikirjawikiä. Rinnalla myös LeMill-palveluun tuotettuja sisältöjä.

Pyrkimyksenä on suodattaa liikoja rönsyjä pois ja tarjota sopivassa määrin toimintatapojen, rakenteiden ja pedagogiikan ymmärrystä sekä yksityiskohtaisempaa työvälineiden hallintataitoa. Sosiaalinen media on tolkuton viidakko ja tolkun ottamiseen tarvitaan raivaamista.

Jäsentäjiä alkaa kertymään. Oikein mieluisa löytö oli muutamia päiviä sitten Miikka Salavuon miellekartta sosiaalisen median pedagogiikasta. Nyt on myös saatavilla Miikkan pienempiin palasiin pilkkoma ppt-esitys:

Sosiaalisen median pedagogiikan miellekartta

View more presentations from Miikka Salavuo

Eilen olin kouluttamassa yhdelle opettajaryhmälle mm. käteviä lisäherkkuja someympäristöihin. Twitteriä emme ehtineet käymään läpi. Kurssilaisilla oli kuitenkin toiveita erityisesti Twitter-virran johtamisesta muille verkkosivuille. Samaa asiaa kyseltiin minulta tänään sopivasti Facebookin kautta. Niinpä lähti alkuun eilisen Wikispaces-opastelaarin rinnalle Twitter-helppimesta.

Twitter-vimpaimen luominen ei ole kovin mutkikasta, mutta ensimmäinen askel on kinkkinen. Linkki, josta vimpaimen luomiseen pääsee, on minimaalisen pienellä tekstillä piilotettu Twitterin näkymään. Kuvaruutua saa välillä lukea somepalveluissa kuin Piru Raamattua. Aina kannattaa kilauttaa kaverille, jos jumittaa. Kysyminenkin on taito. Somessa arvostetaan kysyjää. Kysymykset johtavat tutkimaan ja ihmettelemään ja siitä on lyhyt matka oppimiseen.

Wikispaces edelleen luotettava ja helppo

2011-03-01T12:54:00.003+02:00

Olen käyttänyt Wikispaces-wikipalvelua vuosikausia. Edelleen olen tykästynyt siihen. Nyt myös korkea-asteen opetukseen saa mainoksettoman Wikispaces-wikin.

Erästä AVO-koulutusta varten perustin juuri Wikispaces-helppimestan. Esitykseen kertyy kurssilaisten kysymysten pohjalta lisää ruutukaappausopasteita. Perusvinkkejähän olen koonnut ja tehnyt jo joitain aikoja sitten ja vaikka ovat hiukan vanhoja, perusasiat toimivat edelleen.

Miten Prezillä tehdään esitys?

2011-02-27T18:31:00.001+02:00

Opettelin viimein käyttämään Preziä, toisenlaista esitystentekojuttua. Power Point -logiikat saa heittää nurkkaan... tai melkein. Koska Jal kommentoi Qaikussa, ettei saanut ensi kokemalla Prezin juonesta kiinni, laitan tähän vähän muistiinpanoja omasta oppimispolustani. Minäkään en saanut aluksi mitään tolkkua Prezistä. Valmis skeema päässä oli niin erilainen.

Prezissä on hyvä sisäinen opastaja. Sitä kannattaa hitaasti ja rauhallisesti katsella. Se on interaktiivinen ja aivan loistavasti laadittu. Pitää asennoitua niin kuin pieni lapsi. Puhdas pöytä, uusi lumi, avoin taulu.

Prezi-esityksen kokoaminen loogislineaarisesti on kinkkistä. Parempi lähestyminen on ottaa holistinen ote ja ensin piirrellä jonkinlainen miellekartta siitä, mitä haluaa sanoa. Sanottavaa on syytä kiteyttää. Ydin esille. Kuvia ei välttämättä tarvita, mutta ydinsanoja kyllä. Asioiden merkityssuhde pitää miettiä. Mikä on kaikkein tärkeintä? Kokonaiskuva ja tärkeysjärjestykset auttavat luomaan hahmon koko esityksestä.

Ppt-esitys luodaan noudattelemaan puheen etenemistä. Ajateltua puhetta taustakuvitetaan ja sanoitetaan. Siinä on kantavana jäsentäjänä siis kronologia. Prezi ei vaadi kronologiaa. Asioihin voidaan palata. Polku voi tehdä lenkkejä ja palata keskusajatukseen tai vaikka sivuhuomioon.

Prezissä voi upottaa yksityiskohtia kokonaisuuteen eli pienikokoista tekstiä tai kuvia suurikokoiseen tekstiin tai kuvaan. Kun kokonaisuuden haluaa simppeliksi, nyanssit voi laittaa pikkuruisina yksityiskohtina suuren kokonaisuuden sisälle. Tämän ominaisuuden tajuaminen vaatii oman ajattelun ajattelemista ja uutta hahmottamista, jos Power Point ohjaa vahvasti jäsentämistapaa.

Prezissä on mahdollisuus kehystää asiakokonaisuuksia ja tällä tavoin koota tiettyjä aihepiirejä yhteen helpomin hahmottuviksi kimpuiksi. Ideana on luoda simppeli peruskuvio, johon yksityiskohdat piilottuvat.

Työn voi aloittaa perusasioista. Kaikkea ei tarvitse heti laittaa esitykseen. Esitys luodaan yhteen näkymään, jota voi zoomata sisään ja ulos. Jokaista objektia voi pienentää ja suurentaa, sen paikkaa voi vaihtaa ja sitä voi kiertää eri kulmaan.

Kun asiat ovat paikoillaan, luodaan esityksen polku. Koska esityksessä pääsee jatkuvasti poukkaamaan kokonaisuuteen, ei esityksen aikana ole pakko sitoutua ennalta päätettyyn esitysjärjestykseen.

Kannattaa aloittaa yksinkertaisella Prezi-harjoittelu. Ja suostua siihen, että ensin juttu näyttää sekavalle. Kun asiaan syventyy, huomaa, että se on kaikkea muuta kuin sekava. Prezi auttaa jäsentämään aiheita. Se vaatii todella ajattelemaan kokonaisuutta, suhteita ja rakenteita.

Ensimmäiseen Preziini tein pienen käsikirjoituksen:

Esitysten yhteistuottaminen ja kysymysten oivuus

2011-02-27T15:52:00.003+02:00

Viikolla sain palautelomakkeen kautta kysymyksen siitä, miten ihmiset voisivat netin yli tuottaa yhteisiä esityksiä. Kysyjä oli sähköpostitellut tuttavansa kanssa ppt-tiedostoa edes takaisin ja törmännyt versio-ongelmaan. Hän huomautti myös, että yhteisesityksen tekeminen on pulmana aika monella ihmisellä.

Tässä siis erilaisia vaihtoehtoja:

1. Yhden ja saman tiedoston säilyttäminen Dropboxissa, jonne molemmilla on pääsy. Editoinnin ajan voi pitää esimerkiksi työvuorolistaa ensimmäisessä diassa. Dropbox on verkkolevy, jonne pääsee avoimessa netissä miltä tahansa koneelta. Tiedostoja voi laittaa sekä julkiseen että suljettuun kansioon.

2. Google-dokumenttien Esitys mahdollistaa yhteistyöskentelyn. Esityksen editori on aika rajattu, mutta itse olen siihen tykästynyt. Ihan riittävästi selkeään perusesitykseen säätöjä. Esityksen, kuten kaikki Google-dokumentit voi jakaa joko halutuille kavereille tai kokonaan avoimeksi. (Kokoelma Googlen työvälineitten ohjeita ja muutamia opasvideoita Google-dokumenteista.)
EDIT: 2.5: Tuore Google Cloud Cinnect yhdistää eri koneilla työskentelevien Microsoft Office -dokumentit yhteistyödokumenteiksi ja säilöö versiohistorian automaattisesti. Kannattaa katsoa esittelysivun lyhyt video. Kiitos vinkistä Leena Helttulalle!

3. Prezi-palvelu antaa mahdollisuuden vähän erilaisen esityksen luomiseen. Selaimella editoitavaan esitykseen voi kutsua myös kavereita tekijöiksi.

En ollut koskaan itse pientä minikokeilua enempää Preziä käyttänyt. Jäin miettimään yhteiseditointikysymystä. Siinähän on toinenkin ulottuvuus. Se, että esityksen sinällään tekee yksin, mutta ajatuksia kehittelee toisten kanssa. Opettelin Prezin käytön (mikä olikin ppt-ajattelumallin poisoppimisen vuoksi hieman aikaa vievää).

Tein esityksen aiheesta Avoin oppiminen. Koen oppivani lähes kaiken tarpeelliseni formaalin koulutuksen ulkopuolella. Halusin tavoittaa jotain olellista avoimesta oppimisesta. Omat ajatukseni eivät ole riittäviä, joten kysyin muilta Facebookissa (huono some, eihän sinne voi linkittää), Twitterissä (aika huono some sekin, twiitit häviävät ja sirpaleina liitelevät mikä minnekin) ja Qaikussa (onneksi on, sinne kokosin saamani vastaukset).

Esitystä kootessani mietin paljon sitä, miten tärkeää keskustelu on oppimisessa. Kirjojen lukeminenkin on tietyllä lailla keskustelua. Toinen tulee mieleeni ja sanoo jotain. Minä koen ja ymmärrän. En koskaan täysin samalla tavalla kuin sanoja. Mutta ajatukseni muuttuvat. Toimintani muuttuu. Vuorovaikutamme ja kun ymmärrystä syntyy, luomme yhteistä, kommunikoimme.

Myös käsitteellisiä asioita voi oppia konkreettisen toiminnan kautta. Kuten piirtämällä.

Tällainen siitä Prezistä tuli:

Avoin oppiminen on Prezi

Tuskaa ja hurmaa someen solahtamisessa

2011-02-25T20:16:00.002+02:00

Mäkelän Pauliina (Kinda Oy) vinkkasi tänään naamakirjassa Tvt-opetuksessa blogiin, jossa Jarkko Sairanen kuvaili omia ja ryhmän kokemuksia sosiaalisen median opetuskäytön alkumetreiltä. Hänen vinkkinsä ovat rautaa: Älä hätäile ja

Kenenkään ei ole pakko osallistua sosiaaliseen mediaan vaikka sitä teemmekin huomaamattamme joka päivä perussurffauksessa.
Kaikkia palveluja ei tarvitse osata ja käyttää.Voi ottaa käyttöönsä vaikka yhden itseä kiinnostavan palvelun. Ja sitten sen kautta tulee puolivahingossa tutustuttua toiseen, jossa joku vinkkaa kolmanteen…
Sosiaalinen media ei kouluta opiskelijoita aineissamme. Se voi toimia yhtenä välineenä oppimiseen. Voi myös miettiä kuinka moni meistä tunteja suunnitellessaan käyttää pelkästään painettua kirjallisuutta. Vai käymmekö sittenkin hakemassa tietoa internetistä koska sitä on siellä helposti saatavilla? Miksi opiskelijoiden ei tulisi oppia hakemaan tietoa samalla tavalla? Olemmeko pitämässä heille tunteja vielä silloin kun he eivät ole koulussa?
Oppiminen ei muutu sosiaalisen median myötä. Samat inhimilliset tekijät ovat yhä voimassa. Tarvitaan paljon myös perinteisiä keskusteluja, ryhmätöitä, esitelmiä, luku-urakoita, harjoitustöitä. Joskus näitä voi tehdä myös netissä.
Ihminen tulee kohdata ihmisenä. Usein haksahdan kuitenkin puhuvaksi pääksi. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa ja ohjaajan roolissa kohtaamisia voisi tulla useammin.

Itse kirjoittelin tänään erään koulutuksen ryhmäkeskusteluun ja erääseen lehtijuttuun someopetuskäytön alkumatkasta näin:

Harva saa sosiaalista mediaa tuskatta työkäyttöön kelpo välineeksi. Aina jostain löytyy tuskan kohde.

On kimurantteja käyttöönoton polkuja (kuten muuten kelpoisassa sosiaalisten kirjanmerkkien Delicious-palvelussa Yahoo-käyttäjätilin luominen tai LinkdIn-palvelussa jatkuva pommitus päästää palvelu omaan sähköpostiin). On epäluotettavia palveluita (kuten Facebook kaikkine käyttöehtoineen, Googleakin moni kriitikko epäilee).

Hyvät käytänteet eivät nekään ole noin vain levitettävissä, kun aina on mietittävä erikseen kohderyhmä, tarpeet, tavoitteet, resurssit, oman oppimisnäkemyksen ja opettajapersoonan sopiminen toteutustapaan. Virikkeistä on silti aina iloa.

Aikapula on suurin este uusien toimintatapojen omaksumisessa.

Olen nähnyt kouluttajaurani varrella kuitenkin niin hienoja tuskien läpi menemisiä, että rohkaisen kaikkia luottamaan. Kyllä ne omat oivallukset ja itselle sopivat jutut avautuvat. Ne ovat eri ihmisille erilaisia. Omaksumisen reittikin vaihtelee paitsi kokemuksen myös mm. tiedonkäsittelyyn liittyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi.

Kirjoitimme juuri Elias Aarnion kanssa artikkelin aiheesta. Muun muassa tällaiset piirteet ovat vaikuttamassa siihen, millainen omasta somepulahduksesta muodostuu, nopea vai hidas, miellyttävä vai vähän hankalampi (kärjistimme ääripäät piirteistä, suuri osa sijoittunee liukumolle tuolla välillä emmekä pidä mitään pulahtajaprofiilia toista arvokkaampana):

NOPEA PULAHDUS – HITAAMPI PULAHDUS
teknisesti orientoitunut – humanistisesti orientoitunut
aiempaa kokemusta vuorovaikutteisista verkkoympäristöistä – ei juuri aiempaa kokemusta vuorovaikutteisista verkkoympäristöistä
kehittynyt teknologian lukutaito – vähäinen teknologian lukutaito
avaruudellinen hahmottamiskyky hyvä – avaruudellinen hahmottamiskyky heikko
tilaisuus käyttää aikaa opetteluun – vähäisesti käytettävissä olevaa aikaa opetteluun
hyvä kyky hahmottaa rakenteita ja analogioita verkkoympäristöissä – vähäinen kyky hahmottaa rakenteita ja analogioita verkkoympäristöissä

Tätä blogijuttuja kootessani mietin sitä, että tykkään teknologiaänkyröistä vaikka itse olenkin tälläinen hillerihiiri kaikkien hörhöilyjen perään. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla teknologiavälitteisesti kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Nyt tuntuu, että ICT:llä Suomi nousuun puheissa vedetään hommasta ilo pois. Rovion Angry Birds tai Paola Suhosen Ivana Helsinki eivät olisi yhtään mitään ilman tiettyä vapautunutta kaistapäisyyttä, omia ihanteita, villiä sisäitä intoa. Että Älä hätäile. Ole vaan.

(Olen ollut opintojen parissa ja työsumassa, jos joku sattui ihmettelemään blogihiljaisuutta. Perästä kuuluu piakkoin.)

Opetuksen kehittäminen – suuntaa ja realismia

2011-01-09T00:38:00.004+02:00

Olen kahlannut läjän opettamisen ja oppimisen tulevaisuutta luonnostelevia ja suuntaa näyttäviä papereita ja verkkolähteitä. Erityisenä helmenä nostaisin esille Helsingin kaupungin Mediakeskuksen Pasi Silanderin ja Jukka Oravan tekemän Osuke-wikin. Siinä on poimittu terveellä järjellä ja tieteellisellä viisaudella taustateorioista ja -visioista sovellettavat kohteet. Asiat on konkretisoitu työpaperien muotoon ja esitetty ohjauksellisesti, portaittain ajassa etenevänä prosessina.

Taitotasojen kansallinen kuvaus on työn alla. Sometussa on jo 2008 Tarmo Toikkasen aloittama aihetta käsittelevä Web.ope.fi-keskustelu, jota kannattaisi jälleen elvytellä.

Itse olen vuoden vaihteen jälkeen miettinyt kovasti tulevaa tilannetta lukutaidon näkökulmasta. Osaammeko avata ja ymmärtää oppisisältöjä? Osaammeko tuottaa sisältöä? Teknologia suo loistavia mahdollisuuksia, erityisesti oppimiseen autenttisissa tilanteissa sekä erilaisille oppijoille. Mutta samalla oppimista tukevien sisältöjen formaatit lisääntyvät ja laitteiden määrä kasvaa. Entä kotien rooli? Jos vanhemmat eivät osaa osallistua vierestä lastensa oppimistilanteisiin?

Laajennetusta lukutaidosta alullaan oleva wiki ja blogi (seuraa Twitterillä). Tunnistat nämä pohdinnat nimestä Nettikettu. Kirjastoilla on merkittävä rooli laajennetun lukutaidon kohdalla.

Kirjoitin otsikkoon sanan realismia siksi, että kaikessa pitäisi muistaa, miksi kehitetään. Ensi sijassa ideana on tukea parhaalla mahdollisella tavalla lapsia ja nuoria sekä tässä ja nyt että antamalla heitä eväitä tulevaisuutta varten.

Kokoelma ajankohtaisia lähteitä opetuksen kehittäjille

Mielelläni otan vastaan täydennyksiä. Eivät ole missään järjestyksessä.

Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta, OKM 2010
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Koulutuksen_tietoyhteiskuntakehittaminen_2020.html
Kriittinen arviointi Martti Hellström http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan.html

Lukiokoulutuksen uudistusmuistio ensimmäinen kierros http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/11/lukio.html?lang=fi

Tuottava ja uudistuva Suomi – Digitaalinen agenda vuosille 2011–2020 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/view/1213693 LVMN:n tiedote http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=313376

Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunta http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/aikuiskoulutus_ja_vapaa_sivistystyoe/opetustoimenkoulutus/?lang=fi

Opettajien työhyvinvointi − Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004−2009 http://www.oph.fi/julkaisut/2010/opettajien_tyohyvinvointi

Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2010: Kansallinen tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma http://blogs.helsinki.fi/oppiailoakouluun/2010/12/01/kansallinen-tieto-ja-viestintatekniikan-opetuskayton-suunnitelma/
Kriittinen arviointi Martti Hellström http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan-osa-2.html

UNESCO:n Information and Communication Technology Competency Framework for Teachers (ICT-CFT)
http://www.unesco.org/en/migrated/cairo/crosscutting-mainstreaming-principal-priorities-and-special-themes-of-the-unesco-cairo-office/ict-competency-framework-for-teachers-ict-cft/

Helsingin kaupungin mediakeskus Jukka Orava ja Pasi Silander 2009: Työkalupakki tvt-opetuskäytön arviointiin ja kehittämistavoitteiden asettamiseen http://osuke.meke.wikispaces.net/

Minna Taivassalo-Salkosuo muistiinpanot Online Educa Berliini UNESCO:n ICT-CFT -foorumista http://matkaraportit.wikispaces.com/Opettajien+osaaminen

Minna Taivassalo-Salkosuo, Pasi Silander ja Jukka Orava: Millaista osaamista? Luonnostelua tvt-taitotasoihin http://typewith.me/M7ccBdpzz2

Oppimisen tulevaisuus 2030 Linturi, Laitio, Rubin, Sirén, Linturi 2010, http://www.edelphi.fi/fi/groups/ot/content/index

Autenttisen verkko-oppimisen kriteerit
http://opettajatv.yle.fi/kurssit/Sosiaalinen_media_oppimisen_ja_opetuksen_valineena_osio6_autenttisuus_arviointi
Arviointilomake: Elements of authentic learning as evaluation criteria (based on Herrington & Oliver 2000). Suom. (osin soveltaen) L. Vainio ja I. Leppisaari: http://www2.amk.fi/esitykset/Autenttisen_verkko_oppimisen_arviointi.pdf

Sometu-verkostossa huhtikuussa 2008 Tarmo Toikkasen aloittama Web.ope.fi-keskustelu uudistuksista opettajien taitotasoihin (keskustelussa esille nousivat myös oppijan taitotasot) http://www.sometu.fi/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926