keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2014

Avoimet oppisisällöt hämmentävät

Setälän kielioppia luettiin sata vuotta. Oli turvallista, kun oli valtakunnallinen pysyvä oikean opin peruskirja. Tänään eletään erilaista aikaa.

Oppikirjasarjoja on lukuisia. Kirjat eivät ole juuri koskaan yhden henkilön kirjoittamia vaan tiimityön tuloksia. Perinteisiä kustantamoja on kadonnut, loput ovat keskittyneet, kaksi suurta hallitsee Suomen markkinoita. Alalle on tullut muutaman viime vuoden aikana uusia toimijoita. On digitaalisten oppimissisältöjen, julkaisujärjestelmien ja työskentely-ympäristöjen toimittajia sekä avointen aineistojen tekijöitä.

Oppikirja nykymuodossaan voi olla monimuotoinen kombinaatio, jonka palikoita ovat sisällöt, tehtävät ja harjoitukset, opettajan aineistot, teknologinen toteutusmuoto, interaktiivisuus ja verkostot. Oppikirja voi kytkeytyä myös yhteen oppimista tukevien järjestelmien, kuten vaikka sanakirjan tai virtuaalisen muistion kanssa.

Suomen Tietokirjailijat on julkaissut hiljattain artikkeliteoksen Kirja muuttuvassa tietoympäristössä, jossa Helena Ruuskan artikkeli Ei oppikirja ojaan jouda käsittelee lyhyesti suomalaisen oppikirjan historiaa ja nykytilaa. Teoksen tausta huokuu artikkelin hieman mustavalkoisessa sävyssä, joka toistuu myös tavan takaa keskusteluissa, joita käydään akselilla kustannettu oppikirja versus avoin oppikirja.

Ruuskan artikkeli kertoo realistisesti, ettei oppikirjan tekeminen Suomessa ole rahakasta työtä. Ammattimaisuus näkyy kustannetuissa kirjoissa, joissa kirjan kokonaisuus on mietitty, kieli on hyvää ja erityisesti ulkoasu on havainnollinen ja tukee oppimista.

Nuo Ruuskan listaamat laatutekijät pätevät usein, mutta olen tavannut opettajaurallani myös useita luokattoman huonoja oppikirjoja, jotka on selvästi tehty kiireellä, kuvatoimittaja ja taittaja eivät ole olleet mukana tiimissä vaan ovat harrastaneet omiaan, kuvitus on jäänyt koristeen asteelle, oikoluku puolitiehen. Eräskin pienen oppiaineen lukiokirja oli niin tylsä, että ihan suretti luetuttaa sitä nuorilla ihmisillä (tietenkin yritin kaikkeni etsiessäni elävämpää ja motivoivampaa aineistoa).

Avoimet aineistot ovat hajallaan netin lukuisissa jakopisteissä. Osa avoimista aineistoista on tehty rajattuun tarpeeseen, tukemaan tietyn opintoryhmän oppimisprosessia eikä aineiston ole edes tarkoitus olla vaihtoehtona kustannetulle oppimateriaalille. Osa avoimista aineistoista on todella laadukasta, innostavaa ja toimivaa myös laajassa käytössä.

Paperikirjan asema on selkeästi muuttumassa. Ruuskan kuvaama suunta käsikirjan tai perusoppaan rooliin näyttää todennäköiseltä. Erilaiset digitaaliset aineistot, niin kaupalliset kuin avoimet, tulevat rinnalle. Opettaja suunnittelee oppimissisältöjen kokonaisuuden – ellei sitten joku hulluus yllätä meitä, kuten viime talvena vähän aikaa visioitu keskitetty kunnallinen oppimateriaalihankinta toisen asteen ensimmäiselle luokalle.

Mobie Oy julkaisi Marika Toivolan ja Tiina Härkösen CC-lisenssoidun yläkoulun matikan. Kirjat on jo aiemmin julkaistu Avoinoppikirja.fi-sivustolla. Mobien julkaisemien kirjojen käyttäjiä houkutellaan myös muokkaamaan, tuottamaan ja jakamaan omia aineistojaan kirjojen oheen. Miksi yritys sahaa omaa oksaansa? Miksi oppikirjailijat? Ansainta syntyy jostain muualta, esimerkiksi käyttöympäristön lisenssien myynnistä tai asiantuntijatyöstä.

Analysoimme vuonna 2010 Kari A. Hintikan kanssa e-oppimisen uusia liiketoimintamalleja ja mm. oppikirjan tulevaisuutta ELMA-raportissa. Jo tuolloin oli näkyvissä nykyinen tilanne. Ei ole vain yhdenlaisia oppikirjoja eikä yhtä ansaintamallia.

Digitaalisuus tuo mukanaan mahdollisuuden oppikirjojen radikaaliin henkilökohtaistamiseen, jos sellaista halutaan. Opettaja voi valikoida oppijalle soveltuvan koosteen tarjolla olevasta valmiista kirjasta ja lisätä omaa aineistoaan, oppijat voivat tuottaa itse osan aineistosta ja jakaa sitä ryhmässä, opettajien tai muiden asiantuntijoiden verkostot voivat tuottaa sisältöjä, joita voidaan integroida perusaineistoon. Mobie Oy:n ohella näitä käyttäjien muokkaamisen mahdollistavia ominaisuuksia sisältyy myös mm. Tablet-koulun ja eOpin digitaalisiin aineistoihin.

Kun tänään TVT-opetuskäytön ryhmässä keskusteltiin avoimista matikankirjoista, julki tuli usein aiemminkin esitettyjä huolenaiheita: a) avoimen oppikirjan laatu, b) tekijöille korvaus työstä, c) ammattimainen kirjantoimittaminen ei saisi hävitä (kustantaminen, kielenhuolto, kuvitus, taitto) ja d) uhkakuvana se, että jatkossa työnantaja olettaa jokaisen opettajan tuottavan oppimateriaalit itse ilman erilliskorvausta. Nämä kommentit heijastelivat samaa mustavalkoista lähestymistapaa, joka edellä mainitussa Ei oppikirja ojaan jouda -artikkelissa jäi askarruttamaan mieltäni.

Olisi helppoa, jos vaikkapa Opetushallitus leimasi kelvolliset oppimissisällöt ja sanelisi, mitä ympäristöjä ja menetelmiä käytetään (tätä haikailuakin olen kuullut). Maailman on kuitenkin nyt mikä se on. Ei ole viranomaista, joka voisi kieltää avointen aineistojen tekemisen, julkaisemisen ja käyttämisen. Avoin ja kaupallinen eivät ole niin pahasti törmäyskurssilla kuin äkkipäätään voisi ajatella. Välimaastossa on paljon kasvun tilaa uudelle.

Ruuskan artikkelissa pohditaan tärkeitä: Miksi oppimateriaalien merkitystä ei ole korostettu Suomen PISA-menestyksen myötä? Miksi oppikirjoja ja oppimateriaaleja ei ole tutkittu, ja jos onkin tutkittu, niin lähinnä tulokseksi saatu listaus vioista?

tiistaina, heinäkuuta 29, 2014

Stubb-tviitit ja medialukutaito: Se on aina siellä netissä!

Aamiaispöytä ja tuore lehti. Luet otsikoita, syvennyt tärkeään juttuun, kommentoit aihetta pöydän ääressä istuvalle perheelle. Keskustelette.

Lounasjono. Mietit aamupäivän palaveria. Reflektoit ja tiivistät oman näkökulmasi. Kerrot sen selän takana jonottavalle kollegallesi. Normaalia.

Mutta kun ihan tätä samaa inhimillistä vuorovaikutusta harjoittaa valtakunnan pääministeri Twitterissä, hui kauhistus: se ryökäle ei hoida maan asioita vaan keikkuu vaan siellä netissä.

Yksi tviitti eli Twitteriin kirjoitettu viesti vie ihmiseltä vähemmän aikaa kuin nenän niistäminen. Pitäisikö pidättää? Sillä säästyneellä hetkelläkö maan työttömyys ja kestävyysvaje ratkaistaan?

Tviittailu on kuin juttelua. Pitäisikö siis kaikilta johtavassa asemassa olevilta kieltää joutoajalla jutteleminen, koska voisivat senkin ajan ratkoa firman / maan suuria ongelmia? Olen ihan eri mieltä, enkä nyt mielistele pääministeriä tai ketään. Julkijuttelu vallanpitäjien suunnalta avaa kanavan kansan kanssa. Se on upeaa!

Jos et vielä osaa itse tviittailla tai jutella muuten netitse, niin hanki pari teiniä opettamaan. Kyse on normaalista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka parhaimmillaan voi kasvattaa ymmärrystä, kehiä esiin uusia oivalluksia ja johtaa nopeaan viestintäketjuiluun yli rajojen eli lisätä demokratiaa.

2000-luvun lukkarinkoululle voisi olla tilausta!
EDIT: Harto Pönkä analysoi blogissaan 29.7.2014 twiittaako Stubb omien oppiensa mukaan.

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2014

Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä

Kirjoja voi lukea nykyisin tietokoneelta, tablet-laitteesta, puhelimesta ja halutessaan vaikka televisiosta. Onko siis mitään järkeä hankkia lukulaite, joka on lähinnä vain kirjojen lukemista varten?

Olen kuin se laulun Irja, tykkään hurjasti kirjoista. Olen tykännyt pienestä pitäen. Tykkään kirjastoista, kirjakaupoista ja kirjahyllyistä. Paperinen kirja luo kotiin tunnelmaa. Keskenlukuinen kirja on kodikas kaveri. Rakkaimmat kirjat ovat kirjahyllyssä kunniapaikalla, vaikka niitä ei voi vähän väliä lukea. 

Kirja ei kuitenkaan ole vain esine, paperille painettu. Kirja on ensisijassa sisältö, teksti, lukukokemus. Siksi pidän kovin paljon myös e-kirjoista. Minulla on puhelimessa Eino Leinon romaaneja tylsän hetken varalle. Naisen orjan perästä nyt lukemistona on Rahan orja. 

Project Gutenbergistä voi ladata tekijänoikeuksista vapautunutta kirjallisuutta ja latausmuotoja on monenlaisille laitteille. Radio YLE 1:ssä luetaan vanhoja kirjoja ja sieltä sain Juhani Aho -pistoksen. Gutenbergistä löytyy läjäpäin Ahon teoksia.

Puhelimella lukeminen on mainiota hupia ruuhkabussissa tai kassajonossa. Puhelin sopii hyvin käteen ja sivun vaihtaminen on sutjakkaa. Sitä vastoin en ole ihastunut kirjojen lukemiseen tablet-laitteella. Varmaan pienikokoisella laitteella lukeminen olisi ihan mukavaa, mutta koska tablet-laitteen tärkeimpiä ominaisuuksia itselleni on piirtäminen, pieni laite on huono valinta. Tietokoneella e-kirjoja luen vain työn vuoksi tai opiskelutarkoituksissa, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Tietokoneen kanssa pitää lukea istuallaan, mikä on minusta vain olosuhteiden pakosta käypä asento lukemiseen. Paras lukemisasento on makuullaan ilman muuta.

Olin nähnyt yhden ainoan kerran e-kirjan lukulaitteen 23.11.2009. Tapaus jäi hyvin mieleen. Kaisa Vähähyyppä oli juuri parahiksi palannut Yhdysvalloista Virtuaaliopetuksen päiville, jonne ilmoittautuessani yhytin muutamien muiden tuttavien kanssa hänet esittelemässä tuliaista rapakon takaa.

Aika ajoin olen kurkkinut Amazonin verkkokaupasta Kindlejä. Saatavuus Suomeen on ollut huonoa. Nettifoorumeilla on ollut neuvoja keinoista, monet ovat matkoiltaan tai tuttaviensa kautta hankkineet laitteita. Eikä Kindle toki ole ainut alalla. Erityisesti Sonyn lukulaite on edullisuudellaan ollut vahva vaihtoehto.

Aloitin lyhyen kesälomani joulusiivouksella, joka on aika hyvä tehdä +20° -kelillä. Kirjahyllyt suloisine kirjoineen valtaavat kodin säilytystilaa. Jo viime kesän joulusiivoilla kannoin vinttiin syväsäilytykseen isot kasat kirjoja. Nyt tuntui mukavalta raivata lisää hyllytilaa. Samalla palasi mieleen haikailu Kindlen perään. Kun vielä radio-ohjelmassa haastateltu joku suomalainen maailmalla nimesi lempiesineekseen Kindlen, haikailuni sai vahvistusta. 

Kyllä minä kirjastoakin suosin, mutta kaikista sähköposteista ja tekstiviesteistä huolimatta olen aina myöhässä palautusten kanssa. Tykkään palata kirjoihin. On hankalaa, jos luettu kirja ei ole käsillä. Näissä mietteissä innostuin jälleen kurkkimaan Amazoniin, mitä se sanoo Kindlen toimittamisesta Suomeen? Kerrassaan hyvää! Taustavalollinen Kindle Paperwhite 6 on saatavilla Suomeen. Sitä sitten. 

Muitakin toimittajia on, edullisempia jopa, mutta mitä nettipalstoilta luin, niin toimitusajat voivat venyä, toimitukset epävarmoja ja varsinkin takuut ja ongelmatilanteet. Siispä alkuperäiseltä toimittajalta tilaukseen. Ja ei moitteen sijaa. Erittäin selkeä asiakaspalvelu. Tullauksesta tuli tekstiviesti ja homma hoitui siihen vastaamalla. Laite tuotiin kotiovelle.

Ja on se! Ensinnäkin silmälle. Lukukokemus on todella kuin kirjan sivulta lukisi. Ja laitetta pitelee yhdellä kädellä, paksujen kirjojen kanssa tietenkin todella kevyesti. Sivun vaihtaminen on luontevaa. Uppoutuminen kirjan vietäväksi toimii. Lukulaite ei tunnu tekniseltä. Siinä ei myöskään ole kaikenkarvaisia herätteitä sähköisiin maailmoihin.

Laitteessa on kosketusnäyttö, hieman kömpelö tablet-laitteisiin verrattuna, mutta sillä voi esimerkiksi merkata sitaatteja, kommentoida niitä ja jakaa sitaattejaan nettiin. Kindlen voi yhdistää Twitteriin, Facebookiin ja Goodreadsiin. Siinä on selain, ei mikään Jaguar, mutta sillä pääsee mm. edellä mainitun Gutenbergin sivuille lataamaan kirjoja. Osoitteeksi vain m.gutenberg.org/.

Kindlellä on olemassa myös tablet-laite, mutta se on tablet-laite. Lukulaite käyttää digitaalista mustetta ja on harmaasävyinen. Tekniikka on erilainen.

Kannattaako hankkia taustavalaistu ja sitä myöten kalliimpi Kindle? Jos luet iltamyöhällä kirjaa sängyssä ennen nukahtamista, vastaus on ehdoton kyllä. Valon määrän voi säätää. Lukukokemus on todella miellyttävä. Itse en pidä suurista valoista. Tämä Kindlen malli on silmän ystävä. Ulkona lukeminen onnistuu kaikilla keleillä. Näyttö ei kiillä.

Latasin laitteeni ensimmäisen kerran saapumispäivänä 7.7. ja tänään 20.7. toisen kerran (latausta oli vielä jäljellä). Taustavaloa olen käyttänyt jatkuvasti ja olen lukenut suunilleen joka päivä. Akku siis kestää todella pitkään.


Harmillista on tietenkin se, että uusia kotimaisia kirjoja ei saa Kindlelle. Suomalaiset e-kirjat on varustettu teknologialla, joka ei sovi yhteen Kindlen kanssa. Tätä bloggaustani kommentoinut henkilö määritteli ongelman näin: "Kindle on varustetettu propriataarisella teknologialla, joka ei tue standardeja." Vain harvoja suomalaisia on myynnissä Amazonissa.
EDIT uutta tietoa edelliseen liittyen: Opin paljon uutta Facebookissa kommentoineilta henkilöiltä. Suomessa melko suuri osa e-kirjoja myydään nykyään vesileimattuina, ei enää DRM-suojattuna. Vesileimatun kirjan voi siirtää tietokoneelle ja konvertoida Calibre-ohjelmalla mobi-muotoon, jota Kindle ymmärtää. Kirjan voi lähettää sähköpostilla omaan Kindleen tai jos Kindlen liittää tietokoneeseen, kirjan voi ladata Calibre-ohjelmasta suoraan laitteeseen. Kirjauduin Elisa-kirjaan ja hankin sieltä ilmaisen Maria Jotunin kirjan, jolla kokeilin tämän ja homma todella toimii.
Hauskaa on, että PDF-tiedostot voi lähettää sähköpostilla omalle Kindle-tilille ja lukea lukulaitteella. Kindle-tiliin kuuluu henkilökohtainen sähköposti ja sinne vain liitetiedostona PDF. Tosin lukukokemus riippuu PDF-tiedoston asetuksista. Jos taitto on tehty A4-kokoon, teksti on pientä, sillä skaalaaminen ei toimi. Mutta ainakin itse pystyin hyvin lukemaan noitakin läpysköitä.

Kindleen integroitu Goodreads on mainio kirjanystävien verkosto ja hauska palvelu. Kun siellä liittää suomalaiset tietokannat oman profiilin asetuksissa, saa kätevästi luettavat, arvioinnit ja monet muut toimimaan. Goodreadsiin on olemassa selainkäyttöliittymän lisäksi mobiilisovellus. (Minut löydät tämän linkin takaa Goodreadsista.)

Yhteenvetona:
  • jos luen vain ammatillisesti e-kirjoja, tietokone ja mobiililaitteet riittävät
  • Kindle on ihana!
EDIT: